Vuoden 2017 kohokohdat

Kulunut vuosi toi mukanaan taas kerran paljon uusia kokemuksia. Lähes kaikista olen jo aiemminkin täällä kertonut, mutta halusin silti vielä kerätä kasaan ne parhaat muistot.

Nuts YlläsPallaksen startti, hetki myrskyn jälkeen


Ne suurimmat kohokohdat menevät kyllä juoksun puolelle. Hurahdin täysin polkujuoksuun edellisenä syksynä ja se tarkoitti maantiejuoksun lisäksi polkukisoihin osallistumista.
Perhosia vatsassa lähdin kohti ensimmäistä polkutapahtumaa, Bodom Trailia toukokuun alussa. Alunperin oli tarkoituksena juosta siellä puolimaratoni, mutta koko kevään sairastelun takia, päätin juosta lyhyemmän noin 12 kilsan lenkin. Fiilis oli todella mahtava Nuuksion metsiä juostessa ja ensikosketus sai ihastumaan polkujuoksuun vielä entisestään.  Ja onneksi näin, sillä olihan meillä edessä vielä suurempi koitos. Kisarapsa löytyy täältä (click)

Bodom Traililla oli hieman kuraista


Olin tuossa samassa huumassa ilmoittanut itseni ja mieheni Nuts YlläsPallakselle, tunturimaisemissa juostavaan 30 kilsan polkujuoksuun. Alkuun pelkäsin, että olen haukannut liian suuren palan kakkkua kerralla, mutta ne maisemat! Lapin jylhiä maisemia katsellessa sai kyllä juostua sen matkan. Ihan ongelmitta sekään ei sujunut vaan jouduin tukeutumaan astmalääkkeisiin ja kävelemään ison osan matkasta, mutta maaliin pääsin ja vielä reilun tunnin asettamastani tavoitteesta aiemmin. Tämän kisan rapsa löytyy täältä

Pirunkurun loppunousu


Muutenkin koko tuo koko reissu Lappiin puolison kanssa oli mieleen jäävä. Ajeltiin autolla yhden pysähdyksen taktiikalla ja ihailtiin Suomen kaunista ja vaihtelevaa luontoa. Koettiin kaunis auringonlasku Kalajoella, upeat Tornionjoen maisemat, kun pikkuhiljaa lähestyimme määränpäätä, Yllästä ja Lapissa mielettömän kauniit tunturit. Tuosta reissusta kirjoitin aiemmin täällä.

Toinen kohde jolle ei kovinkaan moni juoksumaisema vedä vertoja, oli Pohjois-Italiassa Leccossa ja Monte Barron huipulle kipuaminen. Tuolle vuorelle emme kuitenkaan lähteneet juoksemaan, sillä nousu oli tarpeeksi jyrkkä jo kävellen etenemiseen. Myös polut olivat vaihtelevasti metsäistä ja juurakkoista sekä irtosoraa pystysuorine tiputuksineen. Täällä tuosta patikoinnista lisää.
Jos ensi kesäksi olet suunnitellut lomareissua johonkin päin Etelä-Eurooppaa, suosittelen tutustumaan Como-järven ja Leccon-järven ympäristöön. Kaunista järvimaisemaa ja ympärillä vuoria.

Melkein Monte Barron huipulla


Vuonna 2017 osallistuin myös ensimmäistä kertaa talkoolaisena polkujuoksutapahtumaan ja sain mukaani talkoolaiseksi myös 14 vuotiaan tyttäreni.
Alkuvuodesta olin suunnitellut osallistuvani itse juosten tuohon tapahtumaan, mutta vuoden sairasteluiden jälkeen katsoin viisaammaksi jättää väliin. Mies kuitenkin olli innostunut lähtemään sinne, joten ajattelin olla hyödyksi, koska kuitenkin olin lähdössä sinne. Tuo talkoolaisena mukana oleminen antoi myös todella paljon. Näki sen toisen puolen tapahtumasta ja koska olin maalialueella vastaanottamassa juoksijoita pitkältä taipaleelta, näin sen onnistumisen ilon ja kuitenkin väsyneisyyden, kun on antanut kaikkensa. Siitä sai myös uutta virtaa omaan treenaamiseen ja osaa ainakin arvostaa kisojen järjestäjiä. Ei ole helppoa pitää koko palettia kasassa. Silti kuulin ainoastaan positiivisia palautteita Vaarojen Maratonilta. Talkoorapsa löytyy täältä.

Think we're all gone Nuts!


Elo- ja syyskuussa olin juossut aika vähän ja juoksu oli erittäin tahmeaa, mutta silti ajattelin lähteä kokeilemaan onneani Ruissalojuoksujen kympille. Lähdin liikkeelle sillä ajatuksella, että kun edes saan ehjän juoksun olen tyytyväinen. Lähdin omaa vauhtia, vaikka porukkaa meni ohi oikealta ja vasemmalta, en lähtenyt kirimään kiinni ketään. Jossain vaiheessa huomasin, että juoksu kulkee, vaikkakin sykkeet hakkasivat huipussaan. Ajattelin, että antaa sitten mennä ja jos tulee jotain niin tulee. Jossain vaiheessa tajusin, että jos nyt tätä vauhtia pystyn juoksemaan niin onnistun rikkomaan oman ennätykseni reilun vuoden takaa. Ja niinhän mä onnistuinkin :) Tuon kisan rapsa täällä.
Siihen oli hyvä päättää vuoden juoksutapahtumat ja katsoa kohti tulevaa.

Ennen starttia jaksoi vielä hymyillä


Joulukuussa huomasin myös vielä yhden tavoitteen olevan lähellä. 1000 juoksukilometrin rajasta puuttui enää noin 75 kilsaa ja sehän pitää saada tavoitettua. Perjantaina työpäivän päätteeksi sopivasti ennen uutta vuotta laitoin lenkkarit jalkaan ja lähdin juoksemaan. Tiesin, että aikaa olisi vielä pari päivää, joten jos juoksu ei kulje, voi lenkin jättää lyhyemmäksi ja juosta loput viikonlopun aikana. Kuitenkin taas en vaan osannut lopettaa ja juoksin koko jäljellä olleen 15 kilsaa kerralla pois.
Nyt sekin tavoite oli täynnä ja ensi vuodelle asetettu uusi.

Juoksujen lisäksi olen saanut olla mukana useassa erilaisessa yhteistyössä ja ne ovat myös omalta osaltaan antaneet paljon. Kiitos siis vielä myös kaikille yhteistyökumppaneille kuluneesta vuodesta, toivottavasti yhteistyö jatkuu myös tulevana vuonna :)

Tähän on hyvä päättää tämä vuosi ja ensi vuonna kertoa sille asetetut tavoitteet.

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!!


Kommentit

  1. Mahtavia juoksuelämyksiä! Toivottelen niitä lisää myös uudelle vuodelle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne vaan niin paljon antavat. Mahtavia elämyksiä myös sinulle tulevan vuoden aikana! :)

      Poista
  2. Upea kooste:) Upeat kuvat tunturista ja vuorilta - kelpaa juoksennella. Hyvää uutta vuotta!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu, nuo maisemat kyllä helpottavat etenemistä ja luonto antaa niin paljon :) Hyvää uutta vuotta myös sinulle!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton