torstai 17. elokuuta 2017

Treeniä ja lepoa sopivasti

Lepäätkö sä koskaan? Tuon kysymyksen kuulen usein kavereilta ja työkavereilta. Ja vastaus on kyllä. 
Viikossa pyrin pitämään ainakin yhden lepopäivän, jolloin toki teen kehonhuoltoa joko venyttelemällä tai joogaamalla. Myönnän kyllä, että mulla treenikalenteri on aika täynnä joka viikko ja välillä tuntuukin siltä, että käyn kotona vain kääntymässä. 

Olen kuitenkin oppinut kuuntelemaan kroppaa ja jos tuntuu väsymystä tai lihaksissa jotain kipua tai kiristystä, osaan pitää ylimääräistä taukoa. Olen ollut juoksematta ja käymättä salilla jopa kolme kuukautta keuhkokuumeen jälkeen. Samoin vuotta myöhemmin olin juoksematta lähes yhtä kauan, lonkan limapussin tulehduksen vuoksi. En lähtenyt juoksemaan uudestaan ennen kuin fyssari antoi luvan. Sen jälkeen olen välttynyt pahemmilta tauoilta ja vammoitta. Ainoa pidempi tauko tuli viime keväänä flunssakierteen vuoksi ja silloinkin hoidin itseni kuntoon ennen kuin lähdin kunnolla treenaamaan uudestaan.

Muistakaa lepo


Lepo on tärkeää kaikille ja se kannattaisikin ottaa mukaan viikko-ohjelmaan. Merkkaa treenikalenteriin ainakin yksi lepopäivä. Lihakset tarvitsevat kovan treenin jälkeen lepoa palautuakseen ja jos palautumisaika jää liian lyhyeksi ja vammoja alkaa pikkuhiljaa tulemaan väkisinkin. Olen myös usein kuullut sanottavan, että lihakset kasvavat levossa, joten hyvällä omalla tunnolla voit ottaa lepopäivän :)
Jos olen osallistunut pidemmälle juoksulle, kuten maratonille tai puolimaratonille, pidän yleensä pidemmän lepotauon treeneistä. Puolimaratonin jälkeen muutaman päivän täysilepo on ihan hyvä ja pidempien matkojen jälkeen jopa yli viikon lepo on ollut ihan hyvä valita ainakin omalla kohdalla. Kehonhuoltoa olen kyllä lepotauon aikana tehnyt, koska se auttaa palautumisessa. Myös palauttava pyörälenkki on joskus ollut hyväksi. Siinä kevyesti rullaten lihakset pääsevät rennosti liikkumaan ja saavat kuitenkin pieniä ärsykkeitä. Älkää siis unohtako lepoa :)

Lisäksi treenin on hyvä olla monipuolista. Jos juokset, on hyvä juosta erilaisia lenkkejä. Välillä hitaampia ja kevyempiä lenkkejä, välillä taas kovia nopeatempoisia lyhyitä vetoja. Kaikki kehittävät juoksukuntoa eri tavoin. Ja hitaiden lenkkien on hyvä olla huomattavasti "normaalivauhtia" hitaampia, nuo hitaammat pk-lenkit kehittävät peruskestävyyttä. Usein itsekin olen lähtevinäni hitaalle pk-lenkille, jossa sykkeiden on tarkoitus pysyä alhaalla, mutta jossain vaiheessa lenkkiä huomaan vauhdin karanneen ja sykkeet hakkaavat taas liian korkealla. Siksi käynkin nykyään pitkiä lenkkejä poluilla tai Vauhtisammakon sunnuntailenkillä, jossa joku muu määrää vauhdin. Näin saan pidettyä vauhdin kurissa paremmin.
Vauhtikestävyyttä saan treenata juoksukoulun viikkotreeneissä, jossa tarkoituksella ilmoittauduin kovempaan ryhmään. Juoksen viimeisten joukossa, mutta saan haastettua itseni paremmin.


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Maantiepyöräilyä ja viikon treenejä

Maantiepyörä tuli hankittua toukokuun lopulla ja muutama pidempi lenkki on takana. Tarkoitus oli pyöräillä tänä kesänä paljon, mutta ihan suunnitellun mukaisesti ei olla käyty lenkillä kuitenkaan. Heinäkuussa ei tainnut tulla pyöräilyä kuin parina päivänä työmatkapyöräilyn verran, mutta parin viikon kesäloman aikana en kyllä pahemmin ollut kotonakaan.

Pyörälenkillä työpäivän jälkeen


Nyt kun treenit on muutenkin alkaneet rullata normaaliin tahtiin, on pyörä taas kaivettu esiin ja työmatkapyöräilyt alkoi. Eilen olin sopinut miehen kanssa pyöräilytreffit heti mun työpäivän päätteeksi. Mies lähti kotoa ja minä töistä kohti Turun ohikulkutietä. Ohikulkutien varrelta siirryttiin vähän rauhallisemmille teille ja poljettiin lentokentän ohi kohti Paattisten keskustaa, josta matka jatkui Vahdon ja Ruskon kautta Raisioon.

Matka taittui mukavasti rullaten pitkin pyörätietä lähes puolet matkasta. Paattisten jälkeen, kun käännyttiin kohti Vahtoa hidastui vauhti hieman, koska jouduttiin polkemaan vastatuuleen. Vastatuulessa mentiin melkein kotiin saakka lukuunottamatta viimeisiä paria kilometriä.



Pääosan matkasta oli myös aurinkoista ja mikä siinä pyöräillessä pitkin maaseutua kauniissa kesäsäässä. Kyllä kuntoilu vaan on mukavaa :)

Viime viikolla alkoi Vauhtisammakon juoksukoulun kesäkauden loppuosan treenit heinäkuun tauon jälkeen. Ja sitä olikin odotettu, saadaan taas itsemme ruotuun laiskottelun jälkeen.
Maanantaina päästiin kolmen tasoryhmän voimin muistuttelemaan mieliin juoksutekniikkaa Kupittaan puistossa.

Tiistaina pidin lepopäivän muuten, mutta venyttelyt tuli onneksi tehtyä. Mulla on viime aikoina ollut hartiat hieman jumissa ja niitä olen availlut lähes päivittäin.

Keskiviikko menikin uuden harrastuksen parissa. Kerroin tuolloin käymästäni aikuisten vapaauintikurssista jo täällä (klik). Kurssiin oli varattu aikaa 3 tuntia, mutta aktiivista uintia tuli ehkä puolitoista tuntia. Sekin oli ihan tarpeeksi ekalla kerralla.

Torstaina kävin salilla tekemässä nopeusvoimatreenin, jossa pääpaino oli jaloissa. Tuohon treeniin kuuluu yleensä maastavetoa ja kyykkyjä, jotka tukevat juoksua todella hyvin.

Perjantaina pidin lepopäivän, kun käytiin loppuviikkoa varten ruokaostoksilla. Ainoastaan venyttelyt tuli tehtyä.

Lauantaina lähdin taas heti aamusta salille tekemään päivän treenit pois alta, ennen Turun keskustaan lähtöä. Oltiin ensin ajateltu miehen kanssa lähteä Teijoon telttailemaan, mutta lauantaiksi luvatun myrskyn takia ei matkaan lähdetty. Muutettiin suunnitelmat ja lähdettiin aamutreenien jälkeen kannustamaan tuttuja ja seuraamaan Challenge Turku Triathlon-kisoja ja käytiin salaattilounaalla.

Sunnuntaiksi olin jo aiemmin suunnitellut uintia ja sain houkuteltua myös miehen mukaan hallille. Aamu alkoi kuitenkin 45 minuutin powerjoogalla, vähän välipalaa ja nenä kohti uimahallia. Halusin päästä hiomaan vapaauintitekniikkaani ja sain todeta jälleen kerran, että matka on pitkä ennen kuin olen siinä uintikunnossa kun haluaisin. Mutta treenaamalla se paranee ja aion jatkossakin käydä räpiköimässä :)
Sunnuntai-iltana lähdin vielä Vauhtisammakon yhteislenkille, vaikkakin vesisade meinasi vesittää suunnitelmat. Olin melkein valmis jäämään kotiin, mutta onneksi tuli lähdettyä, sadekin lakkasi melkein heti kun lähdettiin liikkeelle.

Tämänkin viikon treenit on jo hyvää vauhtia käynnissä ja huomenna on taas edessä Vauhtisammakon treenit. Kyllä tätä on jo taas odotettukin!

Mukavaa treeniviikkoa kaikille! Muistakaa seurata blogia myös Facebookissa ja Instassa :)

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Treenihaaveita ja unelmia

On kyseessä sitten harrastus, kilpailu tai vaikka jokin muu oman elämän osa-alue, niin kaikilla on varmaan jossain vaiheessa elämää ollut haaveita ja unelmia.
On ajatellut "sitten joskus" tai "voi kun minäkin voisin". Miksi lykätä sitä eteenpäin sinne "joskus"? Tai miksi et sinäkin voisi? Toki riippuu haaveista ja unelmista, mutta suurin osa on toteutettavissa helpostikin.




Oma haaveeni nelisen vuotta sitten oli saada kunto paremmaksi ja pystyä juoksemaan puolimaratoni seuraavana kesänä. Jotta en pääsisi perääntymään tuosta suunnitelmasta kerroin siitä julkisesti. Niin työkavereille kuin perheellekin. Haastoin vielä miehen mukaan samaan tavoitteeseen. Ostin lenkkarit ja aloitin treenit. Alkuun enemmän kävelyä kuin juoksua, mutta pikkuhiljaa pääsin vaikeuksien kautta voittoon. Syksyllä sairastuin keuhkokuumeeseen ja treeneihin tuli pakkolepoa, sitten tuli liukkaat kelit enkä uskaltanut juosta. Keväällä aloitin uudestaan. Kesäkuu tuli ja puolimaratoni juostiin. Jossain vaiheessa oli sanottu miehen kanssa, että se jää kyllä siihen yhteen puolikkaaseen, mutta miten kävikään? Tässä vaiheessa niitä on juostuna jo kymmenkunta.
Tässäkin lajissa nälkä kasvoi syödessä ja kun puolikas oli juostu muutaman kerran oli aika pidentää matkaa. Alkoi treenaaminen maratonille. Mukaan tuli matkalla rasitusastma ja allergiaoireetkin on pahentuneet viimeisen parin vuoden aikana, mutta sitkeästä jatkoin treeniä. Astma on edelleen epätasapainossa, mutta takana on yksi helteen takia kesken jäänyt maratoni ja yksi maaliin saakka astmakohtausten kera juostu matka. Lisäksi tänä kesänä on tullut juostua Ylläksellä 30 km polkujuoksu. Nyt on myös polkujuoksu tullut treeneihin jäädäkseen. Ja voisin jo näin neljän vuoden jälkeen sanoa, että minusta on tullut juoksija :)

Vuosi-pari sitten aloin salaa haaveilla itseni haastamisesta uudestaan jossain vaiheessa. Mielessä kävi triathlon. Siitä saakka se on ollut haaveissa jollain asteella. Keväällä ostin maantiepyörän, jolla on muutama pidempi lenkki heitetty ja sen lisäksi työmatkoja. Treenikilometrejä pitää silti saada alle vielä paljon paljon enemmän.
Näiden kahden edellisen lajin lisäksi triathloniin kuuluu nimensäkin mukaan vielä kolmas laji. Se on se, jossa itselläni on eniten tekemistä, uinti. Osaan uida, olen osannut lapsesta asti, mutta vapaauintia en ole koskaan oppinut tai edes opetellut. Edellisessä postauksessa kuitenkin kerroin, että nyt sen treenaaminen on alkanut. Kävin vapaauintikurssilla ja sain opastusta hengitys- ja uintitekniikkaan. Silti se tuntuu vielä todella hankalalta. Tänään aamupäivällä kävin uimassa uimahallilla, mutta tuntui kuin en olisi oppinut keskiviikkona mitään. Se ehkä johtui siitä, että en heti päässyt vapaauintitekniikalla vetämään 25 metrin allasta päästä päähän vaan jouduin vaihtamaan rintauintiin kesken matkan. Mutta tuo keskiviikon treeni vedettiinkin 10 metrin altaassa. Koko ajan yritin kuitenkin muistella ohjeita ja hain tekniikkaa. Hengitys vaan on se pahin...


Eilen kävin miehen kanssa Turun keskustassa kannustamassa tuttuja, jotka osallistuivat Challenge Turku Triathlon tapahtumaan sprinttimatkalla. Itse seurasin menoa välillä innostuen ja välillä mut valtasi ihan kauhea pakokauhu. Ei musta koskaan ole tuohon...
Illalla kuitenkin hetken asiaa miettineenä tulin siihen lopputulokseen, että jos olen pystynyt puolimaratonin ja maratonin juoksemaan niin miksen pystyisi myös triathlonin sprinttimatkaan. Se vaatii vain paljon treeniä. Ja paljon oikeanlaista treeniä. Uinnin kanssa on paljon tekemistä, mutta eihän mulla ole kiire. Joko vuoden tai kahden kuluttua sitä voikin olla jo ihan ok uimari. En vielä aseta tuon unelman toteuttamiselle mitään ajankohtaa vaan katson miten uinti lähtee etenemään ja päätöksen teen aikaisintaan alkuvuodesta.

Ehkä vielä joskus minäkin juoksen tuon portin läpi

Kustannuksia näistä harrastuksistakin tulee, mutta mulla on juoksukengät, on maantiepyörä ja siihen varusteet, uimapuku ja lasit löytyy. Ainoastaan triathlonia varten tarvitsee vielä märkäpuvun, mutta niitäkin saa ostaa käytettynä. Ja jos kustannus menee omaan hyvinvointiin, ei se koskaan mene turhaan. En kuitenkaan koskaan tule kisaamaan kärkisijoista, jolloin varusteiden pitäisi olla parempitasoisia, joten mulle riittää ns harrastelijavarusteet.

Lukemisen arvoinen kirja


Muistakaa tekin pitää kiinni unelmistanne älkääkä vähtelkö kykyjänne.
You can do it!




torstai 10. elokuuta 2017

Aikuisten uintitekniikkakurssilla

Vapaauinti, tuo itselleni täysin tuntematon uintitekniikka vielä ennen keskiviikkoiltaa. Keskiviikkona tein yhden asian joka oli mun bucket listillä ja oli ollut suunnitelmissa jo reilun vuoden jollain asteella. Osallistuin vapaauinnin tekniikkakurssille heti työpäivän päätteeksi. Kolmen tunnin tehokurssin järjesti Aikuisten Uintitekniikkakoulu Ruissalon kylpylän altaassa.

Uimapuku ja lasit, ne pakolliset varusteet


Alkuun käytiin läpi ihan perusasioita, kuten hengitystekniikka, käsien asennot ja jalkojen työnteko. Ihan liikaa liikkuvia osia, oli ensimmäinen ajatus, kun lähdettiin yhdistämään nuo kaikki elementit yhteen. Välillä tuntui, ettei niskan liikkuvuus ollut tarpeeksi hyvä. Kun piti kääntää päätä ottaakseen happea vasemmalta puolelta, tuntui siltä, että pitää nostaa koko pää vedestä ylös ja se on väärin. Vauhti pysähtyy. Lisää liikkuvuusharjoituksia niska-hartia-alueelle siis.
Palautetta sain myös ranteeni asennosta, joka juostessakin on havaittavissa varsinkin, kun alan väsymään. Ranne taipuu ja "veltostuu", vähän niinkuin roikkuu löysänä vaan käsivarren jatkeena. Sen pitäisi myös uidessa pysyä jäykkänä, jotta saa hyvän liu'un ja vetoavun.

Muutaman vedon jälkeen alkoi tuntua siltä, että kyllä mä tän joskus vielä opin. Alkuun tehtiin hengitykset kaksitahtisena ja pikkuhiljaa siirryttiin kolmitahtihengitykseen. Kädet alkoivat toimia kuten pitikin, mitä nyt välillä vedin etummaisen käden liian aikaisin liu'usta palautukseen ja hengenveto jäi liian lyhyeksi, kun meinasi kroppa lähteä uppoamaan. Pitää siis muistaa liukua, kunnes on saanut vedettyä tarpeeksi happea. Vähän niinkuin Teräsmiesasento yksi käsi suorana eteenpäin ja toinen takana odottamassa nostoa.

Allasta mentiin päästä päähän pari tuntia välillä huilaten. Itse huomasin tauon tarpeen, kun alkoi keskittyminen herpaantua eikä enää saanut hengitystä ja vetoja tasaisiksi. Hyvää treeniä silti koko tuo pari tuntia.
Tästä jäi kyllä edelleenkin kytemään se pieni kipinä, joka on kytenyt viimeisen vuoden ajan ja aionkin jatkaa uintitreenejä. Paljon on vielä töitä tehtävänä, mutta pikkuhiljaa on pakko edistystäkin tulla.
Kaukaisen haaveena on joskus vielä viedä läpi triathlonin kaikkein lyhyin matka. Ainakin tuo lyhyin mahdollinen. Eihän sitä tiedä vaikka taas nälkä kasvaisi syödessä...
Jos saa terveenä treenata eikä kipinä sammu niin ehkä vuoden-kahden kuluttua voisi kokeilla miltä tuo uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmä tuntuu :)

Onko muilla liikkumisen suhteen jotain haaveita?

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Juoksu, allergia ja astma - onnistuuko?

Sain aiemmin kesällä mahdollisuuden kertoa Allergia- ja astmaliiton blogissa miten olen yhdistänyt juoksun allergian ja astman kanssa ja ajattelin jakaa ne ajatukset nyt myös täällä.

Juostessa voi myös välillä ihailla maisemia


Tällä hetkellä harrastan pääasiassa juoksua sekä maantiellä, että poluilla ja kesän päätavoite oli polkujuoksussa Nuts YlläsPallas juoksun 30 kilometrin lenkki tunturissa. Juoksuharrastuksen aloitin vuoden 2013 syksyllä pienimuotoisesti ja melkein heti aloittamisen jälkeen tuli pieni tauko keuhkokuumeen vuoksi. Keväällä 2014 aloin juosta enemmän, koska kesäkuussa oli edessä ensimmäinen puolimaratoni. Tässä vaiheessa minulla ei vielä ollut diagnosoitu rasitusastmaa, mutta siitepölyallergia on vaivannut toistakymmentä vuotta. 
Juoksussa kilpailen pääasiassa itseni kanssa, mutta osallistun mielelläni useaan juoksutapahtumaan joka kesä. Tänä vuonna kalenterissa oli kevään alkaessa toukokuun alusta syyskuulle saakka yhteensä 7 tapahtumaa. Treeneissä käyn Turussa Vauhtisammakon juoksukoulun riveissä 2-3 kertaa viikossa ja joskus yhden treenin tilalla on omatoiminen pidempi polkujuoksulenkki jossain päin Turun tai lähiseudun metsiä. 
Juoksun lisäksi pyöräilen paljon. Pyöräily alkoi pari vuotta sitten työmatkapyöräilyllä, jonka kautta tulee 24 kilometriä päivässä ja pari-kolme kertaa viikossa. Toki pyöräilymäärä työmatkojen osalta voi olla pienempi, jos on tiedossa kovia treenejä juoksussa tai juoksutapahtumia. 
Nyt ostin alkukesästä itselleni maantiepyörän, jolla on tarkoitus korvata osa peruskestävyystreeneistä ja olenkin ehtinyt pyöräillä sillä jo ihan mukavia lenkkejä 10 kilometristä melkein 70 km lenkkiin. 
Viime aikoina olen kiinnostunut myös triathlonista ja olenkin jo ilmoittautunut uimatekniikkakurssille, jotta saan vinkkejä vapaauintiin. Ehkä vuoden parin kuluttua voisi olla edessä ensimmäinen triathlon-kisa.

Näiden avulla myös juoksu onnistuu


Juoksutreeneissä tulee tehtyä paljon erilaista ja eri tehoista harjoitusta. Välillä joudun haastamaan itseäni kovemmin ja vien itseni aika äärirajoille. Ventoline seuraa aina treeneissä mukana ja joskus joudun sitäkin ottamaan avuksi. 
Sen olen huomannut, että kova pakkanen tai hellelämpö ovat pahimmat kelit. Pari kertaa olen joutunut keskeyttämään kisan, koska hengitys ei ole enää tasaantunut Ventolinesta huolimatta. Nämä kerrat ovat olleet juuri erittäin lämpimän keli tapahtumia. Yksi oli viime kesänä Paavo Nurmi Maratonilla, jossa yritin juosta ensimmäisen täyspitkän maratonini. Lämpötila kuitenkin heilui +30 asteessa ja 26 kilometrin jälkeen jouduin luovuttamaan. Sain toki selätettyä astman Tallinnan maratonilla viime syyskuussa ja pääsin maaliin saakka, vaikkakin Ventolinen avulla.

Rasitusastma diagnosoitiin keväällä 2016. Itselläni on epäilys, että oireita oli ollut jo kauemmin, mutta luulin niiden liittyvän siitepölyallergiaan ja jonkin aikaa epäilin saavani jonkinlaisia paniikkikohtauksia, kun hengitys alkaa menemään hankalaksi ja raskaaksi. Kuntoilun olen aloittanut salitreenillä noin 5-6 vuotta sitten ja juoksun siis reilu 3 vuotta sitten.  

Alkuun sain käyttööni Alvescoa ja Ventolinea, mutta oireita tuli silti jonkin verran. Syksyllä 2016 Alvesco vaihtui Bufomixiin, jota otan aamuin illoin yhden henkäyksen. Flunssassa ja nyt siitepölyaikaan olen välillä joutunut ottamaan tupla-annokset. Kevään flunssakierteen jälkeen olen huomannut, että en ole lainkaan tarvinnut Ventolinea treeneissä, mutta viimeisimmällä puolimaratonilla jouduin siihen turvautumaan. Sykkeet olivat erittäin korkealla ja lämpötila hellelukemissa. Samoin lähes koko heinä-elokuun olen tänä vuonna joutunut lenkeillä turvautumaan lääkitykseen, jos lenkki on vähänkin pidempikestoinen.
Omasta mielestäni astmani on ihan hyvässä tasapainossa nyt, mutta toki voi vielä helpottaa, kun kunto taas kohenee sairastelujen jälkeen.
Koviin treeneihin tai kisoihin en pahemmin valmistaudu astmaa ajatellen. Tietysti siitepölyaikaan on annos muutenkin suurempi, kuin syksyllä ja talvella. 
Hellekeli ja kova pakkanen hankaloittavat liikkumista ja tuovat herkemmin rasitusastmaoireita, mutta olen silti yrittänyt päästä treeneihin ja juoksemaan kelistä huolimatta. 



Kehitys on ottanut pienen askeleen taaksepäin diagnoosin jälkeen. Aiemmin jaksoin myös vähän pidemmän aikaa juosta korkeammilla sykkeillä ja tuntuu myös siltä, että sykkeet kohoavat helpommin kuin aiemmin. Uskon silti, että treenaamalla saa vahvistettua keuhkoja ja kehitys alkaa taas, kun lääkitys on ihan kohdillaan. 
Itse en koe, että astmaa ja kuntoilua ei voisi yhdistää. Pitää vain ottaa huomioon, että keuhkot eivät toimi yhtä hyvin kuin aiemmin. Olen enemmänkin sitä mieltä, että liikunta ja kuntoilu auttavat keuhkoja vahvistumaan. Pitää vain muistaa lääkitä tarpeen mukaan. Kuntoilua on niin paljon eri lajien kautta, että voi valita sen, mistä itse pitää. Pyöräily, uinti, juoksu, ripeät kävelylenkit, hiihto, mitä vaan mieleen tulee. 

Muille astmaatikoille haluan sanoa, että älkää luovuttako, vaikka tuntuu raskaalta ja meinaa usko mennä omaan tekemiseen. Pienikin liikunta on hyväksi ja askel askeleelta eteneminen vie eteenpäin. Välillä pitää ottaa iisimmin, kun kroppa sitä vaatii, mutta siitä pääsee taas jatkamaan. Olkaa armollisia itsellenne. Itse juoksin ensimmäisen maratonini puoli vuotta rasitusastman diagnosoinnin jälkeen ja vajaa kolme vuotta juoksuharrastuksen aloittamisesta. Mikään ei ole mahdotonta, kun vaan uskoo itseensä :)



maanantai 7. elokuuta 2017

Viikon 31 treenit

Juoksua, pyöräilyä, salitreeniä, joogaa ja venyttelyä on taas mahtunut menneen viikon treeniohjelmaan.

Tiistain treenit


Paluu normaaliin arkeen myös treenien osalta alkoi jo edellisellä viikolla ja jatkui mukavasti myös tällä menneellä viikolla, vaikkakin pientä kevennystä oli loppuviikosta lauantain polkujuoksukisan takia.

Maanantai, työmatkapyöräily

  • 29,1 km / 1:23:00h
  • keskisyke 128 bpm
salitreeni
  • rinnalle veto, 5x20kg / 5x22,5kg / 5x25 kg / 5x27,5 kg / 3x30 kg
  • leuanveto, 3x8
  • hauiskääntö, 3x8 / 6 kg
  • ojentajapunnerrus taljassa, 3x10kg / 3x12,5kg / 3x15kg
  • vatsat 3x4 liikkeen sarja pallon kanssa
Tiistai, työmatkapyöräily
  • 23,8 km / 1:13:00 h
  • keskisyke 122 bpm
juoksu
  • 6,04 km / 0:37:00
  • keskisyke 162 bpm
  • keskivauhti 6:15 min/km
  • kulutus 556 kcal
Keskiviikko, jooga
  • 0:43:00 min 
  • keskisyke 65 bpm
Torstai, venyttely
  • 0:24:00 min
  • keskisyke 60 bpm
Perjantai, venyttely
  • 0:30:00 min

Lauantai, polkujuoksu (PNM Trail)

  • 24,8 km / 3:09:51h
  • keskisyke 170 bpm
  • keskivauhti 7:40 min/km
  • kulutus 3140 kcal
Sunnuntai, venyttely

  • 40 min



Miten muiden treenit meni ja millaisia suunnitelmia on alkaneelle viikolle?




sunnuntai 6. elokuuta 2017

PNM Trail 2017

Polkujuoksu on kyllä vienyt täysin mukanaan. Ja tottakai taas nälkä kasvaa syödessä.
Ensimmäinen polkujuoksukisa oli keväällä ja matkana tuolloin 12 km. Seuraava oli heinäkuussa ja matkana 30 km. Eilen oli kolmas, PNM Trail, matka kahden edellisen välistä, 23 km joka loppujen lopuksi olikin venytetty melkein 25 kilsaan.



Tummat pilvet peitti taivaan, kun aamulla istuimme aamupalapöytään. Mies pääsi juuri sanomasta, että ei siellä pitäisi sataa, ainakaan sadetutkan mukaan, kun pisarat alkoivat tippua ja sade yltyi melkein kaatosateeksi. Onneksi sitä kesti vain hetken.
Matkaan lähdettiin hyvissä ajoin, napattiin mukaan matkan varrelta yksi juoksija, jolle oli luvattu kyyti kisapaikalle. Sinne kun ei julkisilla olisi päässytkään. Pilvet seurasivat taivaanrannassa mukana, mutta kyllä se aurinkokin välillä pilkisteli.

Välillä se aurinkokin pilkisteli


Matka Nousiaisten Valpperiin meni nopeammin kuin oltiin ajateltu ja oltiinkin paikalla aikaisin. Mies pääsi rauhassa vähän hölkkäilemään ennen omaa lähtöään, joka oli puoli tuntia ennen omaa lähtöäni. Lähettelin miehen ja muutaman muun tutun matkaan omalle 38 kilsan lenkilleen ja kävin viemässä takin autolle ennen omaa starttiani.

38km ryhmä valmistautuu lähtöön


Lähtöpaikalta bongasin muutamat tutut kasvot taas ja sain mukaan Vauhtisammakoista tutun juoksukaverin, jonka kanssa juostiin melkein 20 kilsaa. Oli todella kiva juosta samaa matkaa tutun kanssa, vaihtaa kuulumisia ja juoksufiiliksiä. Lopulta kuitenkin jouduin sanomaan kaverille, että voi jatkaa juoksua, mutta mun oli pakko vähän hidastaa. Tuossa vaiheessa alkoi hengitys vähän vaikeutua ja jouduin tukeutumaan astmalääkkeeseen. Loppumatka meni vuorotellen kävellen ja juosten.

Sellainen reitti tuli juostua


Reitti oli alun nousujen jälkeen aika tasaista ennen loppuosan mäkiä. Jonkin verran juostiin pitkospuilla ja välillä soratiellä. Itse pidän enemmän ihan perus poluista, mutta hyvin noistakin selvittiin :) Välillä oli sileää polkua ja välillä varvikkoa ja kivistä osuutta, joten silmä tarkkana sai mennä koko ajan. Poluilla kannattaakin pitää katse polulla eikä pahemmin kannata vilkuilla ympärilleen. Se yleensä kostautuu ennemmin tai myöhemmin ja löydät itsesi tutkimassa aluskasvistoa lähietäisyydeltä.
Yllätyin jonkin verran reitin haastavuudesta, sillä ollaan aiemminkin juostu tuolla suunnilla miehen kanssa, mutta ei olla näihin pahimpiin mäkiin ja polkuihin silti törmätty. Samoin sain yllättyä, kun luulin, että matkaa on jäljellä enää pari kilsaa, kun vastaan tuli kyltti, joka kertoi jäljellä olevan vielä 4 kilsaa. Se oli kyltti, joka vaikutti psyykkisesti juoksuun. Olin noin kilometri ennen sitä ottanut tuon astmalääkkeen ja kävellyt hetken. Ajattelin, että sen jälkeen voisi aloittaa loppukirin, mutta se jäi sitten ottamatta. Lisäksi maasto oli tuolla kohdin suhteellisen haastavaa. Oli erittäin pehmeää polkua, joka paikoitellen upotti hieman, oli kalliota, jolla liukas sammal liukui pois jalan alta. Pohkeet meinasivat vetää hapoille jokaisella nousuaskeleella, kun kipusin kalliota ylöspäin.
Lopulta kuulin kuulutuksista, että maalialue alkoi lähestyä ja ajattelin siinä vaiheessa uudestaan aloittaa loppukirin. Eipä taaskaan. Edessä oli ylämäkeä, alamäkeä ja taas ylämäkeä ja alamäkeä. Viimeisessä alamäessä annoin jalkojen rullata vapaasti, joka oli virhe, olisi pitänyt vähän varovaisemmin tulla. Muutama metri ennen maalia iski vasen pohje aivan jumiin. Kuin joku olisi kiristänyt sitä joka puolelta. En meinannut saada astuttua sen varaan ollenkaan. Onneksi jumi helpotti heti, kun pysähdyin ja sain pari kertaa hierottua pohjetta.

Näyttävä maaliintulo kireän pohkeen kanssa


Kaikki eivät toki päässeet yhtä pienillä vammoilla maaliin saakka. Vähän sen jälkeen, kun olin ottanut astmalääkkeen tuli selkä edellä vastaan mies, joka linkutti pahasti. Pysähdyin kohdalle ja kysyin pärjääkö hän. Sanoi pärjäävänsä. Kysyin tarvitseeko polveen ideaalisiteen ja hän mielellään otti sen vastaan. Maalialueella sain lopulta kuulla, että hän oli seuraavalta huoltopisteeltä saanut kyydin takaisin.
Vähän viimeisen huoltopisteen jälkeen näin edessäni jonkin matkan päässä juoksevan naisen. Yhtäkkiä kuuli kovan huudon ja kiroilun ja tajusin, että en näekään naista enää. Lisäsin vauhtia ja löysin hänet maasta makaamassa ja piteli polveaan. Trikoot oli polvesta rikki ja hän oli kaatunut pehmeässä hiekassa oleviin suurempiin kiviin ja iskenyt polvensa kiveen. Jäin vierelle varmistamaan, että hän pääsi ylös, kävelin hetken vierellä ja lopulta nainen jatkoi matkaa myös hölkäten. Pääsi pienemmällä vammalla kuin mitä pelkäsi. Itse jatkoin matkaa maalia kohti vuorotellen kävellen ja juosten. Maalialueella törmäsin samaan naiseen vielä, kun istuin syömässä ja sain kuulla, että ea-pisteellä polvi oli putsattu kunnolla hiekasta ja kivistä, teipattu perhosteipeillä ja suojattu lapulla.
Lisäksi saimme todeta, että ollaan oltu samassa työpaikassa aiemmin ja meillä on useita yhteisiä tuttuja :)

Sellainen juoksu


Omalta osaltani juoksu ei siis mennyt ihan nappiin, mutta olen silti ihan tyytyväinen. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja omasta mielestäni kaikki toimi niin kuin pitääkin. Oli taas kaikki toimitsijat arvokkaita, meistä pidettiin hyvää huolta matkan aikana ja sen jälkeen. Tämä tapahtuma järjestettiin eilen ensimmäistä kertaa ja toivottavasti myös ensi vuonna päästään juoksemaan PNM Trailille.


keskiviikko 2. elokuuta 2017

Miehen kanssa juoksemaan?

Usein saan kuulla ihmettelyitä siitä, kun käyn mieheni kanssa lenkillä ja salilla. Eikö tule oltua liikaa yhdessä?
Ei todellakaan. Olemme kuitenkin molemmat töissä 8 tuntia päivästä ja vielä vähän eri aikoihin. Mies lähtee kotoa aamulla vähän ennen puoli kasia ja minä olen töistä kotona aikaisintaan kuuden aikaan. Jos vielä treenattaisi erikseen, ei meillä olisi yhteistä aikaa ollenkaan.


Tallinnan Maraton 2016, mies tsemppasi maaliin saakka


Vaikka ollaan aloitettu juoksuharrastus suunnilleen samaan aikaan, ollaan kuitenkin ihan eritasoisia juoksijoita. Mies on huomattavasti kovempitasoinen kuin minä. Puolimaratonin ennätyksissä meillä on noin 10 minuutin ero, kympillä saman verran suunnilleen ja maratonilla aika paljon enemmän.
Nämä erot johtuu osittain aiemmista urheiluharrastuksista, joita minulla ei ole ollut, osittain ehkä fysiikasta ja myös periksiantamattomuudesta, jota miehellä on vielä enemmän kuin itselläni.

Miksi sitten juoksen hänen kanssaan jos kerran on niin suuri ero vauhdeissa ja kestävyydessä?

Ensinnäkin jonkun pitää olla lenkeillä vahtimassa ettei mies eksy, varsinkin polkulenkeillä :D
Ja ehkä juuri siksi, että miehen kanssa juostessa saan haastaa itseäni menemään kovempaa ja juoksemaan kauemmin. Lisäksi voin kiroilla vapaasti, kun on raskasta ja silti toinen vetää perässään ja tsemppaa eteenpäin. Mies kuuntelee kiukuttelut, tietää milloin voi vielä puskea eteenpäin ja milloin kannattaa olla hiljaa. Vielä ei ole jättänyt mua yksin kiviä potkimaan ;)
Vuosi sitten Tallinnan maratonilla, kun parin astmakohtauksen jälkeen meinasin keskeyttää muutama kilometri ennen maalia, mies sai minut jatkamaan. Juoksi vierellä, muistutti tankkaamisesta ja tsemppasi.

Bodom Traililla lähtöä odottamassa


Mun mielestä yhteiset lenkit ja yhteiset juoksutavoitteet on todella hyviä parisuhdeterapioita myös. Molemmat tykkäävät juosta ja voidaan puhua fiiliksistä lenkin tai kisan jälkeen. Sama pätee muuhunkin treenaamiseen.
Me ollaan myös ehkä hieman erilainen kestävyyskuntoilua harrastava pariskunta. Miehellä on ykköstyypin diabetes ja itselläni rasitusastma. Molemmilla on omat lisärasitteensa jotka tulee treenatessa ottaa huomioon ja osataan myös lukea toista hyvin, jolloin pahemmilta ikäviltä yllätyksiltä on vältytty.

Joskus on myös helle yllättänyt


Onko muita jotka treenaavat oman puolison kanssa? Entä onko myös teillä niin, että toinen on huomattavasti parempikuntoinen?

Mitä mun mies on tästä samasta asiasta? Käy kurkkaamassa hänen kirjoituksensa aiheesta täältä :)

tiistai 1. elokuuta 2017

PNM Trailille menossa?

Edellisessä postauksessa jo sivusin hieman aihetta.
Olen tulevana lauantaina osallistumassa Turun lähistöllä Nousiaisissa järjestettävälle PNM Trailille, joka on ensimmäistä kertaa järjestettävä polkujuoksutapahtuma. Järjestäjänä on Juoksuaika, sama taho, kuin Paavo Nurmi Marathonilla.



Lähtöpaikkana toimii Nousiaisten Valpperi ja matkavaihtoehtoina on 10km, 23km ja 38km, joista itse osallistun 23 km lenkille.
Olemme aiemminkin mieheni kanssa käyneet usein juoksemassa tuolla Kuhankuonon ja Kurjenrahkan suositulla retkeilyreitistöllä ja olemme myös käyneet usein siellä kävelemässä koiran ja kuopuksen kanssa. Viime kesänä myös yövyttiin teltassa Savojärven rannalla.
Keväällä, taisi olla pääsiäisenä, kävimme juoksemassa tuolla reilun 30 km lenkin ja siitä reissusta kerroinkin aiemmin myös täällä. Maisemat on todella kauniit ja luonto vaihtelee suomaastosta tiheään mäntymetsään.




Itse odotan tuota juoksutapahtumaa jälleen kerran innolla ja toivon, ettei kyseisenä päivänä ole kovinkaan kovaa hellettä. Maastoltaan tuo Kurenrahkan ja Kuhankuonon alue on aika tasaista, pieniä nousuja lukuunottamatta. Tietenkin riippuu siitä mihin vertaa ja voi olla, että parin viikon takaisen Ylläksen juoksun jälkeen kaikki etelän maastot on tasaisia :D Ylläksen juoksusta voit lukea täältä.

Savojärven rannalla


Jos et vielä ole ilmoittautunut, ehdit vielä kunhan olet paikalla lauantaina viimeistään 45 minuuttia ennen oman matkasi lähtöä. Lisäsin tänne näitä kuvia vanhoilta reissuilta, jotta voit ihailla niitä ja pääöksenteko mukaan lähdöstä on helpompaa ;)

Ojan ylitystä Vajosuon lenkillä


Polkujuoksu on hauskaa ja tältäkään reissulta tuskin kukaan pääsee maaliin kuivin jaloin. Polkujuoksukengät on hyvät tällä reitillä, mutta tavallisillakin juoksukengillä pärjää hyvin.