sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Paavo Nurmi Marathonin helteet

Eilen tuli jälleen juostua kotimaisemissa Paavo Nurmi Marathonilla ja tällä kertaa puolimaratonin verran. Vuosi sitten yritin juosta ensimmäisen täyden matkan maratonin samassa tapahtumassa, mutta  helle tuli ja vei mennessään. Maratoni keskeytyi tuolloin 26 km kohdalle helteen uuvuttamana astmakohtaukseen.


Vuoden kisapaita ja mitali, hienot ovat!


Tänä vuonna olin seurannut sääennusteita pitkin viikkoa ja lauantain osalta se näytti lupaavalta. Puolen päivän aikaan, jolloin starttilaukaus tuli, piti olla puolipilvistä ja +19 astetta. Pilviä ei näkynyt kuin jossain kaukana, mutta onneksi oli edes tuulta ilmassa, ettei käynyt kuten viime vuonna, jolloin asteita oli lähes +30 ja tuulta ei yhtään.
Kisapaikalle lähdettiin ajoissa, koska mies oli lupautunut jänikseksi ja hänen piti olla jänisten kokoontumisessa mukana. Itse valmistauduin rauhassa, söin banaanin, kävin vessassa ja juoksin pari kierrosta Karikon lenkkiä alkulämmittelyksi. Starttialueelta löysin juoksukaverin, jonka kanssa oli sovittu, että lähdetään samaa vauhtia alkumatkasta ainakin ja lyöttäydyttiin kahden tunnin jänön seuraan.

Lähtöä odotellessa


Alkumatka meni yllättävän kevyesti ja jalat rullasi todella hyvin. Juomapisteillä muistin tankata ja meni matkan aikana pari energiageeliäkin.  Aurinko kuitenkin porotti aika lämpimästi ja satama-alueella oli melkein tuskaisen kuuma. Silti fiilis oli huomattavasti parempi kuin pari viikkoa sitten, jolloin juoksu keskeytyi 5 kilsan jälkeen. Jossain vaiheessa aloin ihmettelemään missä jänis meni, olin kadottanut hänet. Vähän matkaa juostuani huomasin, että olin ohittanut jäniksen huomaamatta ja tajusin, että olen lähtenyt liian aikaisin kiristämään tahtia. En silti hidastanut, koska juoksu kulki hyvin.
Ruissalon sillan jälkeen päästiin onneksi varjon puolelle juoksemaan ja pieni tuuli viilensi oloa sopivasti. Hengitys oli hieman raskasta, mutta ei mitenkään pahasti vielä. Lisäksi uusi reitti toi kivan yllätyksen, kun käännyttiin Ruissalossa aiempaa ennemmin takaisin päin. Kansanpuistossa Ruisrock alueen läpi juostessa, alkoi vauhti vähän hiipumaan ja jänis meni ohi. Aurinko oli taas todella lämmin ja se vähäinen tuuli joka siellä oli, oli kääntynyt vastaiseksi. Katsoin kellosta keskivauhdin ja ajattelin, että vielä on mahdollisuus omaan ennätykseen, sillä näin 2 tunnin jäniksen vielä vähän edempänä.

Jänisten ilmapallot

Aurinko kävi välillä pilven takana piilossa, mutta esiin tullessaan se oli edelleen todella lämmin. Takaisin tullessa satama-alueella juoksin kylmän suihkun alta ja haukoin hetken henkeä. Olisi ehkä kannattanut jättää kylmä suihku väliin tuossa vaiheessa :D
Satama-alueen jälkeen aurinko meni lopulta pilveen uudestaan ja pysyi pilven takana lähes koko loppumatkan. Sain jostain hetkellisesti energiaa juuri ennen kuin Turun linna tuli näköpiiriin ja juoksin taas samaa vauhtia kuin alkumatkasta, mutta jänistä ei näkynyt enää. Jäniksen ilmapallo lensi taivaan tuuliin jo Ruissalon sillalla paluumatkalla. Jalka nousi hyvin ja joku huikkasikin minulle, että kevyesti rullaa askel, antaa mennä vaan. Alle sata metriä ja sitten se alkoi. Hengitys meinasi salpaantua, tässäkö tämä taas oli ja vain muutama kilometri ennen maalia. Keskityin hengitykseen ja pakotin itseni ajattelemaan jotain muuta. Selvisin ilman astmakohtausta ja pääsin edelleen jatkamaan juosten. Vauhti hiljeni silti huimasti ja viimeisen juomapisteen kohdalla päässä pyöri sen verran, että otin pari sivuaskelta. Hengitin syvään, join mukillisen vettä ja lähdin hölkkäämään. Selvisin taas ja uskalsin siirtyä hölkästä juoksuun. Olin ajatellut lähteä kiristämään vauhtia kunnolla viimeistään Turun linnan kohdalla, mutta tällä kertaa loppukiri jäi ottamatta. Olin vilkaissut kelloa, kun matkaa oli jäljellä vajaa 2 kilsaa ja tiesin, että en pääse omaan ennätykseen enkä edes alle 2 tunnin. Päätin, että nyt pääasia on päästä maaliin ilman astmakohtausta, joten en edes lähtenyt kiristämään vauhtia kuin vasta maalisuoralla alamäessä.

Maalissa! (kuva Ultimate Sport Service)


Kello pysähtyi nettoaikaan 2:02:31, ei kuitenkaan niin huono aika siinä kelissä. Vuorotellen oli täysi auringonpaahde ja vastatuuli. Mukillinen vettä ja toinen urheilujuomaa mukaan ja varjoon istumaan. Vähän aikaa hengähdettiin ennen kuin lähdettiin juoksukaverin kanssa hakemaan "ruokakassia" ja syömään. Kyllä se pulla maistui hyvältä juoksun jälkeen :D
Jäin vielä pariksi tunniksi odottamaan miestä, joka oli kirittämässä juoksijoita 4 tunnin maratonaikaan. Varjossa oli mukava istuskella ja törmäsin muutamaan tuttuunkin ja vaihdettiin juoksukuulumisia. Taisi löytyä juoksukaveri myös Ylläksen 30km lenkille :)

Olen kyllä loppujen lopuksi ihan tyytyväinen juoksuun. Aika parani HCR:n ajasta 4 minuuttia ja selvisin ilman Ventolinea tai astmakohtausta. Lisäksi jalat on todella hyvässä kunnossa, ne olisivat jaksaneet kovempaakin vauhtia, mutta keuhkot eivät tällä kertaa kestäneet tarpeeksi hyvin.

Jaksaa sitä vielä juoksun jälkeenkin hymyillä :)


Keskisyke oli tällä puolikkaalla tutulla tasolla, 174 bpm. Korkeathan ne on, mutta pikkuhiljaa uskon saavani niitä alaspäin. Keskivauhti jäi 5:46 min/km kun tavoitteena oli juosta 5:35-5:40 min/km.

Muita puolikkaita ei tämän vuoden kalenterissa ole, mutta juoksuja on vielä juoksematta.
Seuraavana on tähtäin 2 viikon päässä ja Ylläksen polkujuoksussa, jonka jälkeen on polkukisa eilisen järjestäjän tapahtumassa PNM Traililla 24 km. Näiden polkujuoksujen jälkeen pääsen taas maantiejuoksuun Ruissalojuoksujen 10 kilsan matkalla syyskuussa. Kaarinan syysmaratoni jää tänä vuonna väliin, koska se viikonloppu meillä menee Kolilla Vaarojen Maratonilla, jossa mies juoksee ja minä olen huoltojoukoissa.

Itse tapahtumasta on pakko sanoa, että jälleen kerran Paavo Nurmi marathonin järjestäjät onnistuivat loistavasti! Kaikki on ajateltu viimeisen päälle ja kaikki pelaa niin tapahtuma-alueella kuin matkan varrellakin. Juomapisteiden palvelu pelaa todella hyvin ja reittiohjaajat hoitavat oman hommansa hyvin.
Lisäksi kuulin matkan varrella ja maalialueella miten useampi henkilö ylisti jäniksiä. Yksikin nuori tyttö sanoi, että ei millään olisi ilman jäniksen tsemppiä päässyt tavoiteaikaansa. Toinen sanoi, että Paavo Nurmen jänikset ovat viimeisen kolmen vuoden aikana, jotka hän on ollut mukana, onnistuneet aivan nappiin. Siinä omaa miestäni maaliin odottaessani sain todistaa miten jänisten matkassa maaliin tulleet kiittelivät jäniksiä onnistuneesta juoksusta ja olivat hymyssä suin vaikka matka oli ollut raskas.

Kiitos jälleen kerran hyvästä tapahtumasta Paavo Nurmi Marathon ja Vauhtisammakon jänikset :)

6 kommenttia:

  1. Onnea onnistuneesta juoksusta. Näemmä samoja kisoja kierrellään loppu vuotena. 👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suspa :)
      Niin taidetaan kierrellä. Meillä vaan Ylläksellä se 30 km lenkki ja Vaaroilla tosiaan ainoastaan mies juoksee. Mutta kuitenkin samat tapahtumat :)

      Poista
  2. Onnea onnistuneesta juoksusta! Varmaan hiukan stressaavaa pelätä astmakohtausta... hyvin juostu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne :) On se pikkuisen hankala, kun koko ajan takaraivossa pieni pelko. Kuitenkin pakko yrittää sulkea se mielestä ja aika hyvin onnistuin eilen. Pahin tulee, kun alkaa väsähtämään niin päässä pyörii kaikki mahdolliset vaivat :D

      Poista