Polkujuoksua ja suomaisemaa

Polkujuoksutreeni. Sille oli meillä pyhitetty Pitkäperjantai.

Alkumatkan maisemat

Aamu alkoi aikaisemmin, kuin oli tarkoitus. Oltiin sovittu, että nukutaan kahdeksaan, syödään normaali aamupala kaurapuuroineen ja kananmunineen. Pieleen heti alussa. Heräsin jo ennen puhelimeen asetettua herätystä vähän ennen seitsemää. Ajattelin ensin, että nukun vielä hetken, mutta en vaan jostain syystä saanut unta. Huomasin, että myös mies oli jo hereillä, joten nousin ylös ja lähdin tekemään aamupalaa sillä aikaa, kun mies ulkoilutti koiran.

Oltiin jo viikolla suunniteltu, että pitkään viikonloppuun mahdutettaisi pari polkujuoksulenkkiä, joista toinen saisi olla pidempi ja toinen hieman maltillisempi. Kuten jo monet varmaan muistavat, olen sairastellut viimeisen parin kuukauden aikana enemmän kuin laki sallii ja kunto on päässyt laskemaan.
Keskiviikkona olin ekaa kertaa yli kuukauteen Vauhtisammakon treeneissä vaikka ensin ajattelin jättää ne väliin. Kyseessä oli kuitenkin pääsiäisajan erikoistreeni, munanryöstötreeni, jossa oli mukana juoksijoita kaikista treeniryhmistä, joten uskalsin mukaan. Sykkeet hakkasivat korkealla koko  treenin, mutta jaksoin silti mukana.

Aiemmin viikolla oltiin myös saatu molemmille uudet polkujuoksukengät ja juoksureput, joihin oltiin päästy tutustumaan edellisviikonloppuna Vauhtisammakon juoksumessuilla Salomonin pisteellä. Saimme tuolloin niin hyvää palvelua ja ohjausta oikeiden varusteiden valinnassa, että tuotteet meni samana iltana tilaukseen. Posti kuljetti ne perille jo tiistaina ja olisihan  niitä pitänyt heti päästä testaamaan, mutta piti malttaa pari päivää.

Uudet Salomon S-Lab Sense Ultrat testissä

Ja repussa energiaa


Perjantaina heti aamupalan jälkeen pakattiin reput autoon ja suunnattiin auton nokka kohti Kurjenrahkan luonnonsuojelualuetta. Tuttu paikka useilta kävelyreissuilta molemmille, mutta ainoastaan mies oli aiemmin käynyt siellä juoksemassa. Jätettiin auto Savojärven kierroksen alkupisteen parkkipaikalle ja heitettiin reput selkään.
Mies oli laskenut tarkkaan molemmille energian tankkausaineet ja molempien repuissa oli energiageelejä, -patukoita, suolattuja cashewpähkinöitä ja energiakuutioita, jotka muistuttivat maultaan viinikumeja. Tiedättehän niitä ruotsinlaivalta ostettavia. Lisäksi molemmilla oli nestettä, vettä ja energiajuomaa, kaikenkaikkiaan noin 2,5 litraa. Painoa repuissa oli ihan tarpeeksi alkumatkasta. Onneksi ne kevenivät ihan hyvää tahtia.

Hieman karuakin maisemaa

Lenkiksi oli valikoitunut reilun 30 kilometrin mittainen Vajosuon lenkki ja lähdimme kiertämään lenkkiä vastapäivään aloittamalla kiertämällä Savojärven puoliksi. Lähtöpaikasta katsottuna lähes vastarannalla on Rantapiha niminen paikka, jonka pihan vierestä lähdimme seuraamaan Vajosuon viittoja.
Alkumatka oli aika tasaista ja osittain pitkospuita, mutta Rantapihan jälkeen tuli jo ensimmäiset nousut. Ei mitkään pahat nousut, mutta huono kunto aiheutti sen, että sykkeet kilahti korkeuksiin. Niitä ei siis katsota vähään aikaan.
Olimme myös päättäneet, että pidämme lyhyen parin minuutin tankkaustauon jokaisen puolen tunnin kohdalla. Vähän pähkinää ja geeli tai kuutio, perään vettä. Vettä toki hörpin juomarepun letkusta vähän väliä pieniä määriä ja se osoittautui hyväksi taktiikaksi. Janon tunne ei päässyt yllättämään kertaakaan koko matkan aikana.
Näiden lyhyiden taukojen lisäksi pidimme kaksi pidempää, noin 10 minuutin taukoa. Niiden aikana syötiin vähän enemmän. Meni energiapatukkaa ja merisuolalla maustettua tummaa suklaata, lisäksi vielä pikkuisen pähkinää ja energiakuutio. Ensimmäinen pidempi tauko pidettiin sopivasti laavun kohdalla, jossa oli myös pöytä ja penkit. Juuri ennen laavulle saapumista saatiin ihastella kahta kurkea, jotka lähtivät lentoon viereiseltä pellolta.
Tuossa vaiheessa oltiin juostu noin puolet matkasta ja juoksu kulki jalkojen osalta vielä hyvin, paremmin kuin olin uskaltanut odottaakaan. Mutta kehkot olikin eri juttu. Ventoline tuli mukaan matkaan tässä vaiheessa. Keuhkoja puristi ja henki ei meinannut ihan kulkea. Onneksi oltiin sovittu, että loppuaikaa ei mietitä, vaan se on tärkeintä, että jaksan perille asti. Välillä juostiin ja välillä käveltiin. Jossain vaiheessa käveltiin hieman pidempikin matka, samalla kun mentiin pitkin maantietä. Metsässä taas jaksoi paremmin mennä.

Pitkospuita pitkin kuivin jaloin

Tankkaustauolla kuoritakkia päälle

Vähän ojan ylitystä ja vieläkin kuivin jaloin


Kun matkaa oli jäljellä muutama kilometri, tuli vastaan porukka, joka kysyi ollaanko menossa Kuhankuonolle, siellä päin oli kuulemma aika märät polut. Todettiin vaan, että pakko se sinne on mennä, kun melkein 30 km takana ja auto on siellä parkissa. Ei viitsi takaisinkaan kääntyä.
Meillä oli jo aiemmin kengät kastuneet pariin otteeseen ja ajateltiin, että ei siellä niin paljon pahemmin voi enää kastua. Niinhän me luultiin...
Ensin tuli pari paikkaa, joissa saatiin hieman hyppiä mättäältä toiselle, mutta niistä selvittiin melkein kuivin jaloin. Naureskeltiin jo, että ei täällä nyt niin pahasti märkää ole. Ei olisi kannattanut nauraa. Parin sadan metrin päästä se suo vasta alkoi ja enää ei naurattanut. Tai oikeastaan, ei me muutakaan voitu tehdä kuin nauraa, kun käveltiin pitkin pitkospuita, joita ei edes näkynyt veden päällä. Vettä oli lähes nilkkoihin saakka ja pitkospuiden päällä vielä jäätä. Siinä liukasteltiin ehkä parikymmentä metriä, mutta päästiin lähes kuivalle maalle. Juostiin taas vähän matkaa ja ajateltiin, että se oli siinä. Mutta eipä ollutkaan. Tuli seuraava suoalue ja taas saatiin mennä nilkkoja myöden vedessä. Siinä vaiheessa kävi mielessä, että vaihtovaatteet autossa olisi voinut olla kova sana. Mutta kun ei niitä ollut mukana.. Onneksi kumpikaan ei pyllähtänyt suohon pitkospuilta niin kengät ja sukat oli ainoat jotka kastuivat sillä reissulla.
Olisin halunnut kuvata puhelimella videota noista suon ylityksistä, mutten uskaltanut ottaa puhelinta esille, ettei se vaan tippuisi suohon.


Reitti Suunnon Movescountista


Polkujuoksulenkistä tuli kyllä ikimuistoinen ja kotona päästiin onneksi saunaan. Ja olihan tämä eka pitkä lenkki maaliskuun alun jälkeen. Tankkaus meni nappiin ja muutenkin olen ihan tyytyväinen, vaikkakin välillä jouduttiin kävelemään.
Tästä on hyvä jatkaa kohti kevään haasteita, joista ensimmäinen on jo 2 viikon kuluttua ja 3 viikon kuluttua on se eka polkujuoksutapahtuma Bodomilla. Eikä sinne HCR:llekään ole kuin 4 viikkoa aikaa treenata.


Kommentit

  1. Mahtava reissu teillä!
    Mistä noita energiakuutioita olette ostaneet? Minuun ei tahdo geelit oikein upota ja nuo voisivat olla hyvä vaihtoehto... muutenkin eväät kuulostivat herkullisilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!
      Energiakuutiot taitaa olla ihan Prismasta. Mulla hieman sama geenien kanssa. Ne on liian makeita ja tulee nopeasti huono olo. Näissä on kyllä aika pureskeleminen, mutta huikka vettä perään niin menee ihan hyvin. Mut kovassa vauhdissa ei kannata heittää suuhun ettei vaan mee kokonaisena alas.

      Poista
    2. Kiitos, täytyy lähteä oikein asioikseen tutkimaan Prismankin valikoima :) Mulla meinaa oikein alkaa ressata tulevan Kk 53:n kisan energiaansaanti... ettei nyt vain siihen kaatuis ettei osaa syödä tarpeeksi...😬

      Poista
    3. Mulla toimi hyvin tuo pieni tankkaus noin 30 min välein ja ekan 2 1/2 tunnin jälkeen kunnon tankkaus. Toki kisassa voi olla vähän eri, mutta tasaisesti kun tankkaa niin pitäisi mennä hyvin. Ja tietysti toisille toimii eri systeemi kuin toisille :)
      Itselläni edessä heinäkuussa Ylläksellä 30 km. Vielä en pidemmälle polkulenkille uskalla lähteä. Ehkä ensi vuonna :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Fatbike eli läskipyörä on varma valinta maastoon kuin maastoon

Tärkeimmät saliliikkeet juoksijalle

Viikon treeninä vauhdikas puolimaraton