sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Salitreeniä ja Tallinnaa

Mennyt viikko on ollut tapahtumarikas niin treenien kuin vapaa-ajankin suhteen. 
Tiistaina kävin yksin juoksemassa kevyen lenkin ihan kotikulmilla sillä aikaa, kun mies oli Vauhtisammakon treeneissä. Vielä ei vasen puoli kestänyt juoksua kunnolla, vaan osa matkasta meni kävelyksi. Vasemman puolen pakara, lonkka ja nivunen kiukuttelee vuorotellen. Lihasjumia tai hermojumia epäilen minä, mutta enhän mä mikään ammattilainen sellaisessa ole, joten hierojalle meinaan ajan varata ensi viikolla. Sain jopa ennenaikaisen joululahjan hierontalahjakortin ominaisuudessa. Se tuli tarpeeseen! :)
Päätin sitten antaa tuon koiven huilata kokonaan juoksusta jonkin aikaa ja juoksun tilalla olen salilla polkenut spinningpyörää ja steppaillut crosstrainerilla. Tulee niissäkin hiki pintaan ja syke nousee ihan kiitettävästi. Nyt alkaakin tuntua siltä, että kohta voidaan päästä juoksemaan. 


Vähän maastavetoja


Olen jonkin aikaa tehnyt salilla 2+1 jakoista lihasmassaa tuovaa ohjelmaa, jonka löysin Sportyplannerin kautta. Ainakin olen saanut lisää lihasta yläkroppaan jos kuviin on uskominen. Tuon Sportyplannerin sain testiin Aika-ajo.com'in kautta, johon myös olen saanut liittyä kirjoittajaksi. Aika-ajo.com sivulla lisää tuosta Sportyplannerista. 

Keskiviikkona oli jalkatreenien aika ja se päivä alkaakin aina maastavedoilla. Jotenkin tuntui siltä, ettei treeni lähde yhtään liikkeelle ja jalat oli ihan jumissa. Meinasi usko loppua jossain vaiheessa, mutta vedin sarjat kiukulla läpi. Taas kerran... Ensi kerralla taas painomäärän lisäystä tiedossa. 
Torstaina kävin töiden jälkeen polkemassa spinningpyörää ja vähän aikaa crosstraineria steppaamassa. Enempää en silloin salilla tehnyt, koska kotiin piti päästä ajoissa perjantaiaamun reissuun lähdön takia. Me lähdettiin mun miehen työpaikan pikkujouluja viettämään Tallinnaan aika isolla porukalla.
Bussi starttasi 7.30 Turusta ja laiva Tallinnaan lähti 10.30 vai olikohan se 10.45. 
Me käytiin vaan viemässä kamat hotelliin ja lähdettiin kävelemään Tallinnan vanhaan kaupunkiin. Kierreltiin siellä muutama tunti ja käytiin syömässä makoisat kanatäytteiset letutkin Kompressor-nimisessä paikassa, joka löydettiin muutaman mutkan kautta. 



Illalla suunnattiin taas vanhaan kaupunkiin Peppersack-nimiseen ravintolaan, jossa tarjoilu oli mitä loistavin. Taas yksi ravintola jota voi suositella muillekin! Valokuvia en valitettavasti ehtinyt ottaa ihanasta ruuasta enkä oikeastaan muustakaan illan aikana :)
Ilta venyi pitkäksi yön puolelle, mutta aamulla herättiin kuitenkin pirteinä aamupalalle. Laiva lähti takaisin Helsinkiä kohti 13.30, joten meille jäi hyvin aikaa kierrellä Tallinnaa vielä ennen lähtöä. Otettiin tavarat mukaan ja kirjoittauduttiin ulos hotellista. Turha sinne oli enää takaisin mennä.
Reissu oli onnistunut ja hauskaa oli! Kiitokset osanottajille! :)

Lähtövalmiina



Vanhaa ja uutta


Turistina Tallinnassa


Kiva pieni kahvila


Eilinen ilta meni kotona makoillessa ja nukkumaankin päästiin aikaisin, ennen yhtätoista. Pitkien yöunien jälkeen olikin hyvä tänään mennä salille ja vetää tuplatreenit. Ensin yläkroppatreeni salin puolella, siihen jatkoksi tunti spinningiä ja 20 minuuttia crosstraineria. Treenien päätteeksi istuskelin vielä noin 20 minuuttia infrapunasaunassa. Olo oli aivan mahtava! 


Ei vaan ylety :D :D


Sainhan mä sen taljan alas lopulta


Tämän viikonlopun irroittelun ja treenien jälkeen onkin hyvä huomenna aloittaa uusi työviikko, joka sisältää uusia tuulia muutenkin. Aloitan uusissa työtehtävissä, jotka tuo mukana uusia haasteita. Melkein jännittää :)


maanantai 24. marraskuuta 2014

Pipo päähän pakkasella

Yhteistyössä hatstore.fi kanssa.


Sain jokin aika sitten kyselyn sähköpostiini, jos olisin halukas yhteistyöhön Skandinaavian suurimman pipoja ja lippiksiä myyvän verkkokaupan hatstore.fi (adlink/mainoslinkki) kanssa. Ajattelin, että miksi ei, ainakin näin talven tullen on pipo oltava päässä, kun liikkuu.

Hatstore.fi tarjoaa todella laajan valikoiman merkkipipoja ja lippiksiä. Varastossa heillä on reilu 1300 mallia ja pipojen puolella valikoimaan kuuluu mm. New Era, Burton, Svea, Billabong, Rip Curl ja Neff pipot. Mallistossa on paljon eri mallisia pipoja, joten jokainen löytää varmasti mieleisensä.
Löytyy muuten myös lätkäporukalle NHL-pipoja ja korisfaneille NBA sekä jenkkifutiksen kannattajille NFL-pipot. 
Lippisten puolella on myös varaa valita mieleisensä. Voi olla vaikeaa tehdä päätöstä, koska niitä on niin paljon. Lippiksissä löytyy myös futisfaneille omat tuotteensa. Myös naisille on omat mallinsa, joten varmaan tulee keväällä hankittua myös lippiksiä.

Sain valita itselleni pipon ja päädyin Sally & Circlen pöllöpipoon. Valitsemaani pipoa löytyi eri värisinä ja tällä kertaa tilaus osui itselleni harvinaisempaan väriin, pinkkiin, tai vaaleanpunaiseen oikeastaan. 









Musta pipo löytyi jo ennestään ja valkoinen on hieman arka väri. Ehkä vielä jossain vaiheessa tulee hankittua myös valkoinenkin. Valinta ei ollut helppo, koska löysin vaikka kuinka monta ihanaa vaihtoehtoa. 
Nyt olen päässyt pipoa jo testaamaankin, kun talvi lopulta saapui tänne eteläänkin ja se on todella hyvä päässä. Neulos on napakkaa, ei tuule läpi ja samalla se on tarpeeksi joustava eikä kiristä mistään. Väriinkin tottui hyvin. 
Sally & Circlella on myös aivan ihania tupsupipoja, jotka sopisivat kaappiini. Tai oikeastaan ei kaappiin vaan päähän :)

Myös mieheni löysi mieleisiä pipoja ja olen aivan varma, että myös lapset, isommat ja nuorin löytäisi itselleen mieleisen päähineen hatstoren mahtavasta valikoimasta.

Joten jos olet vailla pipoa tai vaikka useampaa, kurkkaa hatstore.fi-sivulle ja laita tilaus matkaan! Olisiko ehkä myös hyvä täyte pukinkonttiin?



sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Lauantain rientoja ja sunnuntain metsäilyä

Lauantai aamu alkoi vilkaisulla ikkunasta ulos. Ja ihanaa, siellä oli vielä lunta ja niin valoisaa! Me saatiin lunta Turkuunkin perjantaina iltapäivästä. 
Aamupalan jälkeen mies nappasi koiruuden mukaansa ja lähti metsälenkille, kun taas minulle osui imurivuoro. Yleensä olen siivonnut jo torstaina, mutta tällä viikolla se jäi ja se oli kuitenkin pakko tehdä, joten tein sen tänään. 
Sain imuroitua ja tehtyä muut viikkosiivoukseen kuuluvat rutiinit juuri ennen kuin mies tuli kotiin koiran kanssa. Kaveri on hieman innoissaan lumesta. Koira siis. :) Siitä onkin pieni pätkä blogin Facebook-sivulla ja Instagramissa eilisillalta. 
Siivouksen jälkeen hypättiin autoon ja huristeltiin salille. Vuorossa oli yläkroppatreeni eli penkkiä, vipunostoja, dippejä, ylätaljaa ja hauista. Salilla menikin reilu tunti taas. Treenin jälkeen suihkuun ja auton nokka kohti Turun keskustaa. Edessä oli mission impossible eli pikkujoulumekon metsästys. Sen haastavuudesta mainitsinkin jo aiemmin. 



Ajateltiin hakea vähän energiaa tuohon shoppailuun kahvittelusta ja käytiin ihan ekaa kertaa Café Art'ssa jokirannassa aivan Blankon kulman takana. Paikka oli paljon paljon isompi kuin mitä me oltiin kuviteltu. Ihana ja viihtyisä paikka, henkilökunta oli todella ystävällisiä vaikka asiakkaita oli paljon ja jono tiskillä ei ottanut loppuakseen missään vaiheessa. 
Itse valitsin cappuccinon ja suklaa-mango-vadelmakakun palasen ja mies tilasi cappuccinon ja lime-valkosuklaakakun. Sovittiin, että syödään palaset puoliksi. Oma kakkuni oli todella maukas ja suklaan, mangon ja vadelman yhdistelmä oli onnistunut. Mango kuitenkin jäi hieman varjoon suklaan ja vadelman mauille. 
Lime-valkosuklaa on omasta mielestäni aina onnistunut ja varma valinta. Se olikin todella raikas ja maittava. 
Café Artiin eksymme varmasti uudestaan! Kannattaa käydä!







Kahvittelun jälkeen pyörimme keskustassa, tai no enimmäkseen Hansan kauppakeskuksessa sekä Sokos Wiklundilla, mutta en löytänyt mitään ostettavaa. Tai siis olisin löytänyt, jos olisin hakenut jotain muuta ,kuin pikkujoulumekkoa. Sali jäljiltä olin kuitenkin sen verran poikki, etten jaksanut läteä pikkuliikkeisiin, joissa tarjonta olisi ollut aivan varmasti parempi kuin ketjuliikkeissä. Ja sitten pitäisi vielä tietää missä liikkeissä on mun tyylisiä ja kokoisia vaatteita. Vinkkejä tänne suuntaan kiitos :)
Keskustan liikkeet sai jäädä taakse ja mentiin tuttuun ja turvalliseen Myllyn kauppakeskukseen. Kävin siellä juuri avatussa Brand Galleryssa, mutta ei sieltäkään mitään löytynyt. Kiersin taas kaikki ketjuliikkeet ja melkein jo luovutin. Yllättäen löysin sopivaa vaatetta Vero Modasta ja jopa koko oli sopiva. Ainoa ongelma oli, että nyt kivoja mekkoja oli kaksi... Onneksi tuo mies on niin kiva, että ehdotti että ottaisin molemmat. Taisi ajatella itseään, ei tarvitse lähteä shoppailemaan ensi kerralla, kun tarvitaan uutta mekkoa :D

Ennen kotiin lähtöä kävin vielä yhdessä liikkeessä johon alaikäisillä ei ole asiaa. Ainakaan ostoksille. Ostin pullon Blossa-glögiä. Mun mielestä nuo Blossat ovat siitä hauskoja, että joka vuosi tulee uusi maku. Tänä vuonna pullo on ihanan lila ja makuna on laventeli. Mielenkiinnolla odotan joulua ja glögimaistajaista. 


Tänään aamu alkoi taas metsälenkillä koiruuden kanssa ja kyllä sillä taas virtaa riitti. Luonto on kyllä niin kaunis nyt, kun maassa on vähän lunta ja on valoisampaa. Saisi kestää tuonne kevääseen saakka tämä keli. 
Muutamia kuvia tuli napsittua tuolla lenkillä alla osa niistä.













Ihanaa sunnuntaipäivän jatkoa ja alkavaa viikkoa kaikille! 

torstai 20. marraskuuta 2014

Tuoksuvaa käsin tehtyä luonnonkosmetiikkaa

Olen parin vuoden ajan ollut luonnonkosmetiikkaa tekevän yrityksen Lushin vakioasiakas ja taas tuli tilattua pari tuotetta postitse kotiin.



Tässä tämän tilauksen sisältö



Tuotteet valmistetaan tuoreista luomuhedelmistä ja -vihanneksista sekä hienoimmista eteerisistä öljyistä ja turvallisista synteettisistä raaka-aineista.
 Tuotteiden pakkauksessa käytetään vähän jos ollenkaan pakkausmateriaalia. Esimerkiksi nyt tilaamani kasvovoide oli pakattu käärepaperiin ja toinen voide muovipurkkiin, joka on kierrätystavaraa. Purkissa jopa mainitaan, että kun niitä tuo takaisin myymälään 5 tyhjää ja pestyä purkkia, saat mukaasi veloituksetta yhden tuorenaamion.
Tuotteet on valmistettu vegetaareille sopiviksi ilman eläinkokeita ja myös raaka-aineet ostetaan yhtiöiltä jotka eivät tee tai tue eläinkokeita. Tuotteet on testattu ainoastaan ihmisillä.



Syötävän herkullisen näköistä ja tuoksuista


Lushilla on tuotevalikoimissaan vaikka millaisia kosmetiikkatuotteita, kuten saippuoita, kosteusvoiteita, kasvo- ja vartalokuorintatuotteita, kuivashampoota, palashampoota, tuorekasvonaamioita, deodorantteja, saunatuotteita, meikkejä ja paljon muuta. Heiltä löytyy myös miehille suunnattuja tuotteita, joissa tuoksumaailma on miehille sopiva. 
Tuotteissa on aika vahvat tuoksut, mutta ne on kaikki luonnontuotteista peräisin olevia. Allergikkojen kannattaa tarkistaa tuoteselosteet tai käydä paikan päällä liikkeessä testaamassa sopiiko tuote.
Valikoimassa on myös erilaisia hierontapaloja, joilla on tuoksujen mukaan eri vaikutukset. On rauhoittavaa ja stressiä lievittävää sekä lihaksia lämmittävää ja aisteja herättävää. 



Sitruunamyrtin ja greipin tuoksuinen saippuapala


Harmittavaa Lushissa on ainoastaan se, että heidän ainoa liikkeensä Suomessa sijaitsee Helsingissä, joten siellä ei tule hirveän usein vierailtua ja uusia tuotteita ei kovin helposti tule tilattua, kun ei pääse haistelemaan ja katsomaan tuotetta ensin. Onneksi heiltä tulee kuitenkin melkein joka kerta postipaketin mukana jotain uusia tuotteita ainakin pieni testipurkki tai -pala. Tällä kertaa sain mukana tuon saippuapalan. Se on aivan ihanan pirteän tuoksuinen ja sai niin hyvälle tuulelle pelkästään tuoksunsa takia. Lisäksi kaikki nuo saippuapalat ovat erinäköisiä ihan siitä syystä, että ne tehdään käsityönä.
Meidän perheellä on muutama tuote jo todettu sen verran toimivaksi ja hyväksi, että vähintään kahden kuukauden välein tulee jotain tilattua.
Olen jopa Budapestin reissulla kävellyt paikalliseen Lushin myymälään ostoksille yhden tuotteen jäätyä kotiin.



Kasvoseerumi erittäin kuivalle iholle



Suosittelen testaamaan Lushin tuotteita! 

(Tämä ei ole yhteistyömainos, vaan halusin vain jakaa oman kokemuksen yrityksestä ja sen tuotteista)

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kasvissosekeittoa ja treenejä

Mä sitten niin paljon tykkään sosekeitoista!
Eilen tein meille omasta mielestäni ison kattilallisen kasvissosekeittoa, mutta tänään se jo loppui. Mies oli ensin hieman skeptinen tuon keiton suhteen, mutta hyvin upposi ja kehuikin vielä että oli yllättävän hyvää. En sitten tiedä tarkoittiko mun keitokseksi vai ylipäätään sosekeitoksi.. :)





Keittoon laitoin seuraavat ainesosat:

1 iso lanttu
6 tai 7 porkkanaa
2 bataattia
2 punasipulia
3 valkosipulin kynttä

Kuorin ja palastin kasvikset ja sipulit. Keitin suolatussa vedessä kypsiksi.
Otin keitinveden talteen ja heitin kasvikset blenderiin. Ohensin sosetta keitinliemellä kunnes se oli sopivan paksuista.
Laitoin kasvissoseen takaisin kattilaan ja lämmitin miedolla lämmöllä.

1/2 pakettia Koskenlaskijaa
mustapippurirouhetta
ruususuolaa
chilijauhetta
rakuunaa

Lisäsin lämmitetyn soseen joukkoon tuon Koskenlaskijan ja mausteet ja pidin miedolla lämmöllä ja sekoittelin kunnes juusto oli sulanut kokonaan.
Helppoa ja hyvää! Suosittelen kylmille syys- ja talvi-illoille ja miksei päivillekin :)


Maanantaina me käytiin salilla ja mieskin pääsi pitkästä aikaa mukaan treenaamaan. Siihen se mun lepoloma sitten päättyikin, kun orjapiiskuri astui saappaisiinsa (barefooteihinsa)

Vuorossa oli uuden saliohjelman mukainen yläkroppatreeni parilla kyykyllä höystettynä.

Treeni alkoi peruskyykyillä tangon kanssa. En tiedä mikä mulla oli, mutta ne vaan ei meinanneet osua kohdilleen. Asento vaan ei millään pysynyt kasassa.
Sarja tehtiin kuitenkin loppuun asti ja seuraavaksi siirryttiin tekemään bulgarialaisia kyykkyjä käsipainojen kanssa. 
Yläkropalle oli aluksi pystypunnerrukset tangolla 4x8 toiston sarjana. Ne tein vielä kevyemmällä naisten tangolla, mutta painoa oli kuitenkin yhteensä 17,5 kiloa. Ensi kerralla voinkin ottaa normaalitangon, joka itsessään painaa 20 kiloa ja lähden siitä sitten nostamaan painomäärää taas. 
Kevään olkapäähaaverin jäljiltä ei vieläkään olkapäässä ole kunnolla voimia ja jotkut liikkeet tuntuvat hieman epämukavilta, mutta onneksi parempaan suuntaan ollaan menty huomattavasti.
Pystypunnerruksen jälkeen oli edessä mun yksi inhokkiliikkeistä, nimittäin leuanvedot ja vielä leveällä myötäotteella. Yök! Välillä vaan pitää uhrautua niitäkin tekemään... 
Mies otti muutaman kuvan noista treeneistä ja niistä näkeekin aika hyvin miten kehitystä on tullut vuoden sisällä.


Tammikuu 2014

Elokuu 2014

Marraskuu 2014


Leukojen jälkeen oli edessä vielä etunojapunnerrukset TRX-hihnojen kanssa. Pikkuisen oli tasapainon kanssa hakemista, mutta pikkuhiljaa nekin menevät vielä.

Eilen taas vuorossa oli juoksutreenit niinkuin yleensä tiistaisin. Lähdettiin Vauhtisammakon porukan kanssa juoksemaan noin 10 km lenkkiä 5 etapissa. Jokaisen etapin välissä oli pieni hengähdystauko, joka todellakin tuli tarpeeseen, sillä noissa vetotreeneissä oli vauhti aika hyvä. Taas kerran olin tuon treeniporukan heikoimpien joukossa, mutta mukana pysyin silti. Hyvää treeniä, kun väkisin roikkuu mukana :)
Tänään kuitenkin taas sain tuntea juoksun nurjan puolen, kun vasemman jalan tai oikeastaan pakaran kohdalla on ollut viiltävää kipua. En enää osaa paikallistaa tuota kipua suoranaisesti mihinkään. Välillä se on iskiashermolla tuntuvaa, välillä nivusen puolella ja välillä lonkassa. Eniten se tuntuu lonkan ja reiden yläosan yhtymäkohdassa astuessa. Sitä nyt yritetään sitten venyttelyllä ja liikkeellä saada kuntoon huomisia treenejä varten. Ehkä pitäisi siellä hierojalla taas käydä...




sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Metsälenkkejä ja Apulantaa

Flunssa alkaa olla kokonaan nujerrettu, mitä nyt kurkku on pikkuisen karhea vielä. Viikonloppu on vietetty mukavasti pääasiassa kotona perheen kanssa. 
Perjantai-illalla pelattiin Yatzya, joka kuopuksenkin mielestä on kiva peli, koska sen voi voittaa kuka tahansa pelaajista. Ilta meni muutenkin rauhassa vielä pientä flunssaa potien. Esikoinenkin pääsi lomille armeijasta taas oltuaan kotona viimeksi kaksi viikkoa sitten.





Lauantaina mies otti aamulla kuopuksen ja koiran mukaansa ja lähti metsään kävelylenkille. Ollaan alettu päästämään koirusta vapaaksi ja ihan hyvin se menee. Ei kuulemma eilen edes huomannut, kun pari peuraa oli mennyt ihan vähän matkan päästä. Oli niin kova kiire juoksennella edestakaisin ja haistella kaikkea muuta. Iltapäivästä mies otti kuopuksen mukaansa Kaarinaan katsomaan jääkiekkoa. Kyseessä ei ollut SM-tason liigamatsi vaan seuraavan tason. Vastakkain oli mun miehen kotikaupungin joukkue FOPS ja Kaarinan joukkue. Katsojia oli ollut paikalla noin 50 kuulemma ja hallissa tosi kylmä. 
Mä taas sain kotiin seurakseni keskimmäisen, joka ei enää kotona asustele. Tuli meille koko illaksi pikkusiskon seuraksi, koska meillä oli illalla suuntana Apulannan keikka. Mies sai liput synttärilahjaksi syyskuussa ja ehdotin ensin, että menee jonkun kaverin kanssa katsomaan, mutta lopulta pääsin mukaan itse. Ja onneksi pääsin. Kyllä oli mahtava keikka! Ei malttanut paikallaan pysyä, kun oli niin hyvä meno. 




Tämä päivä alkoi taas metsälenkillä karvakuonon kanssa. Ja kyllä sillä kivaa oli!
Juoksenteli edestakaisin ja haisteli kaikkea, pyöri sammaleella ja repi oksia. 


Vauhti oli kova
Etsi koira :D




Sammaleet pöllyää
Ja keppikin löytyi



Iltapäivästä päsin shoppailemaan, mies tarvitsi uudet farkut. Ja se ei koskaan ole ollut helppo nakki löytää oikeanlaisia... Onneksi löytyi kuitenkin ja vasta kolmannesta liikkeestä johon mentiin. 
Itse yritin löytää mekkoa pikkujouluihin, mutta aika heikoin tuloksin.. Ehkä ensi viikonloppuna sitten. Jos jollain on vinkkiä mihin kannattaa mennä hakemaan niin antaa kuulua vaan :) Onhan mulla vielä kaksi viikkoa aikaa löytää sellainen. Tai melkein kaksi viikkoa. 


Että sellanen terveyslounas tuli syötyä :D



Huomenna olisi tarkoitus taas mennä salille kokeilemaan kuntoa. Taitaa tuo mieskin päästä pitkästä aikaa mukaan treenaamaan. Alkaa nimittäin hänkin olla kunnossa. Ihan kiva kun ei tartte yksinään treenata. 
Mutta ennen salia pitäis huomenna käydä tukkatohtorilla. On taas tuo hiuskuontalo päässyt kasvamaan sen verran pituutta ettei mallista ole tietoakaan. Onneksi mun kampaajaan voi luottaa, se osaa leikata siihen sen mallin mikä pitääkin. 
Mulla ei koskaan vielä ole ollut ripsien pidennyksiä tai rakennekynsiä eikä mitään muitakaan kynsiä kuin omat. Nyt oon miettinyt olisko helpompaa jos laittaisi jonkin näköiset akryylikynnet tai sellaset. Ei jatkuvasti tarttis olla lakkaamassa. Mulla kun on sen verran heikot kynnet itsellä, että ne ei tarvii kuin  pienen kolhun niin jo lähtee puolet kynnestä murtumaan. Ja jos ei oo lakkaa niin ne menee vielä helpommin poikki. 
Niitä ripsiä ei varmaan edes kannata miettiä, koska käydään saunassa pari-kolme kertaa viikossa ja oon kuullut ettei sellasten kanssa sais saunoa ollenkaan. 
Jos joku tietää huikata edullisesta ja hyvästä kynsien laittajasta Turun suunnalla niin saa sen myös mielellään kertoa. 

Jottei tää menis ihan turhaks jaaritteluks niin nyt meen tekeen meille iltapalaa ja sit saunaan!

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa!


perjantai 14. marraskuuta 2014

Flunssaa ja aggressioita

Terveiset sohvan pohjalta! Niin siinä kävi, että vaikka kuinka yritin pakoilla niin kyllä se flunssa minutkin kiinni sai. Eilen aamulla heräsin kurkkukipuun ja tajuttomaan väsymykseen. Pientä kuumeenpoikastakin oli. Mies täällä meillä on ollut kipeänä jo 5-6 viikkoa, kurkkukipua ja kauhea yskä sillä on ollut. Kuumetta ei kuitenkaan ainakaan pahemmin. Onneksi kävi lopulta lääkärissä ja sai lääkkeet jos vaikka parantuisi ja olisi kohta taas treenikunnossa. On se aika tylsä yksin treenata, kun on tottunut siihen, että on toinen koko ajan tsemppaamassa tai enemmänkin vahtimassa etten luista treeneistä tai mene siitä missä aita on matalin. :) 
Eilinen päivä meni siis kotona sohvan pohjalla sekin. Nukuin puoleenpäivään ja olin hereillä muutaman tunnin ja taas nukuin pari tuntia. Illalla jaksoin olla hereillä pari-kolme tuntia, mutta yöunet maittoi taas oikein hyvin. Tämä päivä menee vileä kotona. Kurkkukipu on vielä olemassa, mutta pikkuisen jo hellittää, kuumetta ei tällä hetkellä ole. Ehkä mulla on sen verran rautainen yleiskunto ettei noi pöpöt pääse kunnolla kimppuun. :D
Huomiseen mennessä pitäisi tervehtyä, koska illalla olisi Logomossa Apulannan keikka ja sitä ei halua missata! Olin ovela kun ostin miehelle synttärilahjaksi kaksi lippua. Sanoin kyllä ensin, että saa ottaa jonkun kaverin mukaan, mutta mä pääsenkin nyt sitten itse mukaan. Ihan kiva.


Tässä tämän päivän tuntemuksia..


Olen tässä kotona makoillessani miettinyt paljon tätä blogin kirjoittamista ja lukenut muiden blogeja, vanhoja tuttuja ja myös uusiin olen tutustunut. 
Eilen sain taas lukea yhden tutun bloggaajan saamasta negatiivisesta palautteesta, tai oikeastaan palaute ei ollut mennyt hänelle suoraan, vaan keskustelupalstalla oli keskusteltu siitä, kun bloggaaja vaihtaa sivustoa jossa kirjoittelee. Oli spekuloitu sitä miksi hän vaihtaa sivustoa, onko kyseessä ehkä raha tai onko hänet potkittu pois nykyiseltä sivustolta, koska ei ole tarpeeksi lukijoita. Siellä oli myös kommentteja siitä miten bloggaaja on muuttunut alkuajoista, no eiköhän me kaikki muututa. Ja se, että henkilön hymy olisi nykyään väkinäistä eikä luonnollista kuten alkuaikoina. No sitäkään en allekirjoittaisi. Puhuttiin ahneudesta, kirjoitusvirheistä, ihmeteltiin fitnessbuumia ja vaikka mitä. Itse ihmettelen suuresti miksi jotkut viitsivät lukea blogia josta ilmeisestikään eivät pidä. Tai miksi lukevat blogeja jos toisen onnistuminen siten, että saa bloggaamisesta itselleen ansiotyön, aiheuttaa suunnatonta kateellisuutta? Nämä kommentoijat eivät ilmeisesti ymmärrä ollenkaan mikä ammattibloggaajien työssä on se oleellinen. Kirjoittamisesta tulee heille työ josta he saavat palkkaa. He saavat yhteistyökumppaneita kovan työn palkkana, yhteistyökumppaneilla on tuotteita joille he haluavat markkinointia. Tämän markkinoinnin hoitaa osittain nämä bloggaajat. Myynti ja markkinointi on kovin kilpailtu ala ja jos et tee työtäsi kunnolla, löytyy siihen aivan varmasti joku joka sen tekee. Bloggaajan on myös laitettava itsensä likoon, oltava huononakin päivänä valmis loistamaan valokuvissa sekä jaksettava juosta tukka putkella tapaamisesta toiseen. 
Bloggareita on myös paljon erilaisia, on heitä jotka kirjoittavat harrastukseksi eivätkä halua sen enempää mainoksia sivulleen ja sitten on heitä jotka voivat mainostaa sivuillaan tuotteita jotka itse ovat todenneet hyviksi ja saavat näistä tuotteista ehkä alennusta tai välillä jopa ilmaiseksi tuotteita. Nämähän on siis myös mainittava blogikirjoituksessa, kun tuotetta mainostetaan. Luetuimpien blogien kirjoittajat ovat kaikki tehneet kovan työn päästäkseen sinne kärkijoukkoon, joten heitä tulisi myös arvostaa aivan kuten muitakin työntekijöitä. 

Phuuh! Siinä se sitten tuli, pään tyhjennys aggressioista joita tuollaiset ilkeät kirjoittelut aiheuttaa. 

Olen myös miettinyt tätä omaa blogiani. 
Aloitin kirjoittamisen ihan kokeilumielessä ja tarkoitus oli kertoa hullusta tavoitteesta juosta eka puolimaratoni kesäkuussa 2014. En siis ollut juossut koskaan aiemmin sen enempää kuin koululiikunnassa joskus ennen 90-lukua. Puolimaratoni tuli ja meni, blogi pysyi hengissä sen jälkeenkin. 
Kirjoittaminen laajeni enemmän arkeen ja salitreeneihin, ravintoon ja kaikkeen mitä mun elämään kuuluu. 
Pakko kyllä myöntää, että aivan liian vähän tulee kirjoitettua ja välillä riittäisi ehkä vähän lyhyemmätkin postaukset.  
Jokin aika sitten uusin blogin ulkonäköä, vaihdoin bannerin, uusi taustaväri ja tekstifontit tulivat käyttöön. Omasta mielestäni uudistus oli hyvä, olen tykännyt uudesta ilmeestä. Kertokaa ihmeessä jos mielestänne tulisi parantaa jotain ja mistä haluaisitte kuulla lisää.

Näillä sanoilla ja mietteillä kohti viikonloppua ja flunssan nujerrusta.
Toivottavasti teillä kaikilla on mukava viikonloppu!


                                          you
                                      have 
                                       not 
                                     failed
                                      until 
                                       you 
                                      quit
                                    trying



keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Uunijuureksia ja korkeita sykkeitä

Nam, nam ja nam! Löysin uuden maustamisvinkin uunijuureksille Liikuntapäiväkirja-blogista. Pakkohan se oli heti testata, kun juureksiakin oli kaikenlaisia jääkaappi pullollaan.
Pilkoin pari bataattia, neljä punajuurta, puolitoista lanttua, neljä porkkanaa ja kaksi punasipulia ja levitin ne uunipellille leivinpaperin päälle. Mausteeksi ripottelin ruususuolaa, mustapippuria, kanelia ja raastoin inkivääriä. 
Ei muuta kuin pelti uuniin 200 asteeseen 30 minuutiksi ja valmista tuli! 
Tuoksu oli aika mahtava kanelin ja inkiväärin sekoituksesta ja vesi tuli kielelle heti. Iltapalaksi menikin aika iso annos noita juureksia ja hyvää oli! Kieli meinasi mennä mukana, mutta onneksi ei mennyt, koska jälkkäriksi oli vielä viimeinen maistamaton Wheyhey jätskeistä, vaniljan makuinen. Oli sekin hyvää, mutta kyllä se suklaa vaan se paras on. 


Uunipellille mausteiden kanssa
Nämä meni palasiksi




















Ja valmista syötäväksi


Kannattaa siis kokeilla noita uunikasviksia, eikä niiden kanssa tarvitse kuin kanafileen tai kalaa.

Eilen illalla oli Vauhtisammakon juoksutreenit. Puoli kahdeksalta lähdettiin kohti Kupittaan puistoa, joka onkin yksi meidän vakiopaikoista. Edessä oli vetotreenit, juostiin yhtä ja samaa reittiä ympäri ensin 20 minuutin ajan ja pienen tauon jälkeen jatkettiin vielä toiset samanlaiset. Itse en kuulu meidän ryhmän kärkipään juoksijoihin, vaan olen usein siellä häntäpäässä, mutta onneksi en ole siellä yksin. Ja jonkun on aina oltava siellä loppupäässä. Pysyin kuitenkin suhteellisen hyvin porukassa mukana ekat kierrokset. Ihan kaikista viimeisimmällä kierroksella alkoivat kuitenkin voimat loppua ja henki meinasi loppua kesken, mutta Anni tsemppasi takana ja käski oikaista juoksuasentoa vähän etukenoon. Nojasin ilmeisesti taaksepäin. Tuo Annin tsemppi sai vielä puristamaan viimeisetkin voimat itsestä samalla tavalla kuin Kaarinan Syysmaratonilla ja otinkin loppukirin. Juoksin muutaman juoksijan ohi ja maaliin päästyäni meinasi jalat pettää. Eikä ihme, kotiin tultuani huomasin, että löysin uuden maksimisykkeen taas. Syke oli tuon loppukirin aikana kohonnut 191:n. 
Sitä se treeni ja tsemppi tuottaa, jaksamista ja kehittymistä.


Tauon paikka juoksutreeneissä

Kovat sykkeet mutta vähän kaloreita...


Kotona mua odotti valmis texmex-salaatti. Tuo mies on vieläkin kipeänä eikä ole päässyt mukaan treeneihin vähään aikaan. Oli sitten tehnyt iltapalan valmiiksi ja saunakin oli lämpimänä. On se ihan kivaa välillä, kun ei itse tarvitse noita tehdä. 


Ruokaa, nam!


Tänään tulin töistä kotiin syömään pienen välipalan ja melkein teki mieli jäädä päiväunille ja luistaa salitreeneistä. En kuitenkaan mennyt päikkäreille, vaan lähdin kohti Leaf Areenan salia. Oli muutama muukin tehnyt samoin. Parkkipaikka oli aivan täynnä, vaikkakin suurin osa taisi olla lapsiaan salibandytreeneihin tuoneiden vanhempien autoja. Salilla oli tilaa ihan mukavasti. 
Vuorossa oli yläkroppatreeni eli penkkiä, vipunostoja, dippejä, ylätaljaa, kulmasoutua ja hauista. Aiemmin olen tottunut treenaamaan miehen kanssa yhdessä ja mies on ollut varmistelemassa ainakin penkkipunnerruksessa viimeisiä toistoja ja katsonut etten jää tangon alle jos voimat loppuukin. Nyt kun mies ei ole ollut mukana, ei ole ollut varmistajaa joten treenit on jäänyt vähän vajaiksi siinä suhteessa. Kyllähän siellä muita treenaajia olisi paikalla, mutta jotenkin en saa kysyttyä vierailta ihmisiltä apua. 
Paitsi maanantaina oli pakko... Joku oli jättänyt kyykkytelineessä tangon aika korkealle ja kun minä 154 cm pitkän varteni kanssa menin siihen alle, en uskaltanut edes pelkkää tankoa yrittää nostaa alas. Tanko painaa kuitenkin sen 20 kiloa ja jos seisoo varpaillaan eikä silti saa tukevaa otetta tangosta, on parempi pyytää apua. Onneksi vieressä oli yksi salin personal trainereista, joka nosti tuon tangon alemmaksi. :)




Nyt ei muuta kuin nokka kohti alakertaa ja tyynyä ja peittoa. Se on hyvää yötä!




maanantai 10. marraskuuta 2014

Lumi tuli ja lumi suli

Ensilumi satoi tänne Turun seudulle torstaina. Oli se taas niin mukava huomata miten vähäkin lumen määrä valaisee muuten niin tummaa ja synkkää marraskuuta. Koirakin oli innoissaan kun pääsi lenkille lumeen juoksemaan. 
Ei siitä kuitenkaan kauan saatu nauttia, koska perjantaina jo lähes kaikki lumi oli poissa. Nyt keli on taas tutun harmaata ja kuraista. 



Töissä nenä punaisen heti aamusta



Perjantaina meillä töissäkin vietettiin Nenäpäivää, kerättiin rahaa erilaisilla tempauksilla ja myynneillä. Kävi meillä vieraitakin, Pekka Hyysalo kävi kertomassa tarinaansa ja Fight Backista meille. Aina se vaan jaksaa vaikuttaa. 
Illalla meillä oli myös tiimin virkistysilta, joka ei mennyt ainakaan ruokailun osilta aivan putkeen, ruoka oli kuivaa, kylmää ja pahan makuista ja lisäksi aikataulu meni ihan päin puuta vaikka ravintolalla oli tiedossa kaikkien ruoat ja meidän aikataulutus etukäteen. Reklamaatiot meni sinne suuntaan.


Pekka Hyysalo ja Fight Back



Sunnuntaina tuli nukuttua suhteisen pitkään, mulle jopa yllättävän pitkään, koska nousin vasta puoli kymmenen aikaan. Yleensä ollaan viikonloppuisin oltu jo salilla tuohon aikaan. Nyt meni vähän myöhäisemmäksi, mutta aamupalan jälkeen lähdin joka tapauksessa kohti salia ajamaan, kun tuo mies jäi vielä kotiin parantelemaan selkäänsä. Sai jostain noidannuolen tai jotain sinne päin muutaman päivä sitten. Eikä sen flunssakaan ole vielä parantunut, kauhea yskä koko ajan vaan.
Vaikka eilen oli isänpäivä, ei sali silti ihan tyhjänä ollut. Muutama salilta tuttu kasvo siellä näkyi, mutta ei tarvinnut pahemmin jonotella laitteille tai ahtaasti treenailla. Mulla oli uuden treeniohjelman kolmas päivä. Vuorossa oli kyykkyä, maastavetoa suorin jaloin ja käsipainoilla, pystypunnerrusta, leukoja ja punnerruksia. Nopea ohjelma, mutta tehokas. Illalla pääsin vielä palauttelemaan jalkoja Vauhtisammakon sunnuntailenkille, joka oli noin 50 minuutin juoksu. Juoksuun olikin aivan loistava keli, melkein +10. 





Lenkin jälkeen kotiin saunomaan ja syömään iltapalaa. Iltapalan jälkeen olikin hyvä mennä sohvalle mahan ja miehen viereen makaamaan ja katsomaan yhtä mun lempparisarjoista, Kostoa. Uusi tuotantokausi alkoi eilen, jee!! 

Uusi viikko alkoi yhtä synkkänä ja harmaana kuin edellinen päättyi. Töistä suuntasin auton nokan kohti salia ja voin vaan todeta, että ei ollut yhtä hiljaista kuin eilen. Vähintään 50 muutakin treenaajaa oli päättänyt treenata tänään, just tänään, kun mullakin oli salipäivä. Jotenkin sain treenit tehtyä ilman, että jouduin pahemmin jonottelemaan mihinkään. Maastavedot ja jalkatreenit tuli vietyä läpi kunnialla. 

Tuli muuten käytyä kaupassakin ja lopulta löysin Wheyhey proteiinijätskiä. On sitä metsästettykin kissojen ja koirien kanssa viimeisen kuukauden ajan. Tai oikeastaan siitä lähtien kun Liikuntapäiväkirjan Jaanaba siitä mainitsi blogissaan. Ja sanon vaan, että paras olla hyvää, kun hintakin oli aika suolainen. Jos se on hyvää niin siitä voikin maksaa silloin tällöin sen 3,50€ purkillisesta. 
Kerron sitten oliko hyvää, kunhan ensin saan ruoan syötyä ja jälkkäriksi jätskiä.

Nyt vaan loppuilta pyykinpesua, koiran lenkittämistä ja loikoilua. Siitä se viikko taas käynnistyy :)



torstai 6. marraskuuta 2014

Vauhtisammakot goes racing

Miten käy, kun sammakot päästetään valtaamaan Turun kadut ja puistot sankoin joukoin ja heille annetaan tehtäviä jotka pitää suorittaa, jotta pääsevät etenemään?
No siitä tulee hurjan kivaa! :)
Näin kävi eilen illalla, kun klo 19 jopa 90 Vauhtisammakkolaista ja 20 joukkuetta kokoontui sammakkoluolaan odottamaan tämän vuoden Frog Racen alkamista. Paljon oli porukkaa paikalla, mutta ahdasta ei tullut missään vaiheessa, sillä sopu sijaa antaa, vai mitä? 
Sammakkoluolassa meidän ennakkoon itse luomamme ryhmät kasattiin ja pidettiin nimenhuuto. Parissa joukkueessa oli 2 henkilöä, mutta useimmissa oli 4-6. Ryhmät päästettiin lähtemään luolasta yksi kerrallaan, noin 30 sekunnin välein. Meidän ryhmä pääsi lähtemään ihan viimeisten joukossa ja koska liikennesääntöjäkin pitää noudattaa, jumituimme heti ensimmäisiin liikennevaloihin. Se ei paljoakaan menoa haitannut, ainoastaan perään lähtenyt joukkue pääsi samaan aikaan liikkeelle valoista. 
Ensimmäinen etappi päättyi Paavo Nurmi Stadionille ja siellä saatiin tehtäväksi juosta kierros radan ympäri, jonka jälkeen saimme tietoomme seuraavan etapin maalipaikan. Ei muuta kuin tossua toisen eteen ja kohti Samppalinnan maauimalan porttia. Mäki ylös portille ja saimme käskyn juosta saman mäen alas ja takaisin ylös kahteen kertaan ja tämän jälkeen vielä muutamia burpeita. Joukkueen selvitettyä tehtävät saatiin selville seuraava kohde. 



Burpeet menossa

Kupittaan Paviljonki kutsui. Tällä kertaa ei tiedossa kuitenkaan ollut ruokailu vaan aivan jotain muuta. Ensin juostiin ja samalla kannettiin kahta kahvakuulaa mukana. Seuraavana tehtiin 15 punnerrusta per nenä jonka jälkeen vielä heitettiin kahvakuulaa autonrenkaan sisälle, osumia joukkueen piti saada 10.





Varjosammakoita??

Kun nämä tehtävät oli läpäisty, siirryttiin tuttuun treenipaikkaan Vartiovuoren mäelle, jossa suursammakko Mikko odotti joukkoja saapuvaksi. Tuossa vaiheessa kun meidän joukkue tuli Vartiovuorelle, oli sammakoita paikalla jo erittäin sankoin joukoin. Pimeässä puistossa loisti otsalamput ja hihavalot. Juostiin puistossa alamäki-ylämäki kierrosta ja ylämäestä suhteellisen haastavan teki se, että mäki oli hieman mutainen. Ja pahemmaksi se meni, kun 90 sammakkolaista juoksi useita kierroksia. Meidän joukkue sai juosta tuon radan 10 kertaan ympäri. Ja jokaisen juoksijan oli siis juostava tuo 10 kierrosta, ei per joukkue. Voin sanoa, että 10 kierroksen jälkeen alkoi jalat olemaan hapoilla :)



Siellä ne menee pitkin mäkiä


Eikä tuo hauskuus vielä siihenkään päättynyt. Meidät käskettiin takaisin Kupittaan Paviljongille! Ja siellä toinen suursammakko Anni odotti meitä apureidensa kanssa. Tehtävänä oli kahvakuulaheilautus ja samalla eteneminen joukkueena. Takaisin päin borzoveilla ja ei kun juoksujalkaa kohti Kupittaan Citymarketia, jonka seinää jokaisen piti koskettaa ja takaisin Kupittaan Paviljongille. 
Nyt Kupittaan Paviljongilla oli maali! Porukka tuli maaliin uupuneina ja kaikkensa antaneina, mutta tyytyväisinä. Matkaa taittui reilu 10 kilometriä ja aikaa siihen meni noin puolitoista tuntia. Kaikilla oli ollut hauskaa eikä kenelläkään ehtinyt kylmä tulla, vaikka ulkona ei kovin lämmin ilma ollutkaan. (ei ainakaan uskalleta myöntää, koska se tietää rankempia treenejä) :D 
Saatiin vielä yksi kahvakuula takaisin Sammakkoluolaan vietäväksi samalla, kun kävelimme sinne ilmoittautumaan. Kaikkien tuli ilmoittautua, jotta ohjaajat tiesivät ettei kukaan ollut jäänyt matkan varrelle. 
Kukaan ei rikkonut liikennesääntöjä eikä tietääkseni kukaan ollut loukannut itseään, ainakaan pahasti. Voi olla, että muutamat mustelmat löytyy tai kipeät lihakset, mutta se kuuluu asiaan. Itselläni alkuviikosta asti vaivannut selkäkipukin kaikkosi juoksun aikana. Liikunnalla tullut ja liikunnalla lähti. Niinhän se menee.

Frog Race 2014 oli siis kaikin puolin onnistunut kisa Vauhtisammakkolaisten porukalla! Kiitos siitä järjestäjille ja apureille (kätyreille)!

(Pahoittelut huonosta kuvalaadusta)

Hyvillä mielin kohti huomista Nenäpäivää ja tiimi-iltaa!