keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Nyt uutta treenivaatetta hankkimaan!!

Taisin tuossa viime viikolla mainita tilanneeni uusia treenivaatteita salille. Laitoin tilauksen menemään yhteistyökumppanille Tritaniumstoreen, kun kuulin, että heillä on uutena tuotteena tullut Shapeshifter-mallistoon myös toppi. Siispä tilasin sekä topin, että trikoot! Tuo Shapeshifter-mallisto on osakompressiomallisto, josta heidän nettisivuillaan kerrotaan seuraavaa:

Shapeshifter-osakompressiomallisto on innovatiivinen huippu-uutuus, jossa suunnittelun lähtökohtana ovat olleet vaatteen täydellinen istuvuus, osakompressio-ominaisuudet, sekä huippuunsa hiottu käyttömukavuus. Shapeshifter-vaatteiden ominaisuuksiin kuuluva osakompressio antaa lisää tehoa suoritukseen samalla, kun se tukee, muokkaa ja kaventaa vartalon linjoja juuri oikeista paikoista. Vaatteissa käytetty materiaali on ensiluokkaista, hengittävää, täysin läpinäkymätöntä sekä erittäin hyvin kulutuksen kestävää.

Sain oman pakettini viime viikolla ja olen ehtinyt testaamaan treenitoppia ja trikoita sen verran, että voin kyllä allekirjoittaa tuon esittelyn täysin! Kangas on todella hyvän tuntuinen päällä, se on napakkaa neulosta, kuten osakompression pitääkin olla. Treenitoppi istuu kuin räätälöity ja pysyy paikoillaan treenin aikana. Ei tarvitse pelätä, että se lähtisi rullautumaan ylöspäin kesken liikkeen. 
Myös trikoot istuvat todella hyvin ja pehmeän materiaalin ansiosta ne on todella mukavan tuntuiset jalassa. Ja onhan se naiselle tärkeätä, että treenivaate istuvuuden ja materiaalin lisäksi näyttää hyvältä päällä, eikö vaan?








Näiden osakompressiotuotteiden lisäksi Tritaniumilta löytyy muutakin omaa mallistoa. 
Tritanium eXperience treenivaatteet koostuu vain ja ainoastaan korkealaatuisista ja näyttävistä treenivaatteista jotka ovat limited edition-mallistoa. Mallisto on suunniteltu aktiivisesti liikkuville ja urheileville naisille. Tässäkin mallistossa on upean värisiä ja näköisiä treenivaatteita. Itse en tätä mallistoa ole vielä kokeillut, mutta eiköhän niitäkin jossain vaiheessa tule testattua.

Tritanium eXtreme-mallistosta olenkin kertonut jo aiemmin täällä.
Mallisto on suunnattu aerobiciin, tanssiin juoksuun ja joogaan. Kangas on erittäin muokkautuvaa ja se onkin kuin toinen iho päällä. Tämä mallisto ei sovellu parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi kuntosalitreeniin tai crossfitiin. Värit tässäkin mallistossa ovat upeat ja pysyvät hyvin pesusta pesuun. Lisäksi materiaali on lämpösäädeltyä, se viilentää lämpimässä ja lämmittää viileässä. Itse olen kylläkin käyttänyt myös näitä vaatteita salilla. 






Tritanium Finland on kotimainen yritys, joka on keskittynyt ammattiurheilijoille ja aktiiviharrastajille suunnattujen korkealaatuisten urheilutekstiilien suunnitteluun, valmistukseen ja myyntiin. 
Tritanium-brändin tuotevalikoima tulee laajenemaan vielä entisestään lähiaikoina, mutta ennen lisää uutuuksia kannattaa testata näitä jo olemassa olevia tuotesarjoja. 
Omien tuotteidensa lisäksi Tritaniumstoressa on myynnissä muitakin treenivaatteita, kuten 2XU ja Skins-kompressiovaatteita, sukkia ja säärystimiä.
Lisäksi heillä on muita urheiluun liittyviä tuotteita jonkin verran. Käykää ihmeessä tutustumassa!

Ja jotta teidänkin olisi kivempi tutustua Tritaniumin omiin tuotemallistoihin sain teille lukijoille mahdollisuuden tehdä sen vieläkin edullisemmin.
Tritanium halusi tarjota blogini lukijoille 15% alennuksen kaikista Tritaniumin omista tuotemallistojen vaatteista, kunhan teet tilauksen viimeistään 9.11.2014!

Ei muuta kuin tilausta menemään kampanjakoodilla syksy2014!!
Huom!! Tarjous koskee siis Tritaniumin omia mallistoja.

Suosittelen erittäin lämpimästi tutustumaan valikoimaan!


(yhteistyössä Tritaniumin kanssa)

maanantai 27. lokakuuta 2014

Tykkään, en tykkää, tykkään, en tykkää...

Olen nyt käynyt enemmän tosissani salilla reilun vuoden ajan ja vähemmän tosissani ennen sitä noin vuoden. Salilla on tullut tehtyä kaikenlaisia erilaisia treenejä ja sarjoja. 
Jotta saat treenistä tasapainoisen ja koko kroppaa muokkaavan, pitää mukana olla paljon erilaisia, eri lihasryhmille suunnattuja sarjoja. On lyhyttä sarjaa ja pitkää sarjaa, on tasatempoista ja eri tempoisia liikkeitä. Kokeilinkin jossain vaiheessa eksentristä treeniä, jossa ponnistava vaihe on nopea ja palauttava vaihe  tehdään huomattavan hitaasti. Olen myös kuullut, että pohjelihaksella tehtävä eksentrinen treeni vähentäisi akillesjänteen vaurioita juoksijoilla. Myös kun vamma on jo tapahtunut, voidaan hoitomuotona käyttää eksentristä kuntoutusta.
Eksentrisen treenin lisäksi on kokeiltu Arnold Schwartzeneggerin Golden Sixiä, Jim Wendlerin 5/3/1-treeniä, on tehty lyhyttä sarjaa ja pitkää sarjaa, kevyttä ja raskasta.



Alkuajan 25 kiloa
Tämän kesän 40 kiloa





















Alkuun halusin tehdä vain ja ainoastaan liikkeitä jotka tehtiin laitteissa, ei mitään tangolla tehtäviä ollenkaan, koska olin varma etten jaksa tehdä tangon kanssa mitään. Ja niinhän se aluksi olikin. Hyvä kun jaksoin kyykkyjä tehdä 20 kilon tangolla edes muutaman. Käsipainotkin oli vähän kyseenalaiset. Melkein koko ekan vuoden kieltäydyin tekemästä maastavetoja ja kyykkyjä, koska mä vaan en tykännyt niistä. Tiesin sen vaikken ollut koskaan kokeillutkaan :D
Myöskään penkkipunnerrusta en suostunut tekemään, mutta siihen syy oli se, etten jaksanut edes tankoa nostaa. Ja penkkipunnerrus on äijien laji, ei tällaisten höyhensarjalaisten naisten, kuten myös mavet. Kyykyt nyt ehkä sopii naisille, koska se on hyvää treeniä pakaroille :D Entä sitten ranskalainen punnerrus? Ei sitäkään. Eikä mitään hauiskäätöä tangolla vaan ehkä käsipainoilla. 


Tämän kesän 60 kiloa
Alkuajan 30 kiloa




















Lopulta mies sai mut suostuteltua kokeilemaan ohjelmaa, jossa oli kaikki nuo inhokit, mavet, kyykyt ja penkkipunnerrus. Ja vielä lisäliikkeinä tuo ranskalainen punnerrus ja hauiskäännöt. 
Aluksi ne meni kaikki pelkän tangon painolla ja pikkuhiljaa lisättiin painoja. Tosin pitkin hampain annoin niitä lisätä, koska enhän mä haluu tehdä mitään sarjaa mikä painaa liikaa enkä saa vietyä sarjaa loppuun asti. En siis halunnut epäonnistua. Jossain vaiheessa tajusin sen, että eihän niitä heti kuulukaan tehdä loppuun asti, vaan sitten kun sarja menee läpi, niin lisätään painoa. Eihän sitä kehitystä muuten tule. 
Viime syksystä tai ehkä vasta tämän vuoden alusta olen tehnyt salitreenit enemmän tosissani ja kunnolla, lisännyt painoa säännöllisesti ja tehnyt paljon erilaisia sarjoja. Ja voin kyllä myöntää, että tulosta on alkanut näkyä vasta nyt. Ei sillä löysäilyllä mitään tuloksia saa aikaan. 



Päättäväisyyttä katseessa


Pikkuhiljaa olen oppinut tykkäämään myös maveista ja kyykyistä. Ja jopa penkkipunnerruksestakin. Varsinkin nyt, kun tulosta on tullut ja painot lisääntyvät koko ajan. En olisi vuosi sitten uskonut, että nyt saan nostettua mavessa 60 kiloa useamman toiston. Eihän se mikään huipputulos ole, mutta mulle se on saavutus. 





Entäs sitten liikkeet mistä olen tykkännyt alusta asti? No sinne kuuluu ainakin ojentajaliikkeet taljalla, ylätaljavedot ja alataljavedot. Pystypunnerrus käsipainoilla ja etu- sekä sivuvipunostot on myös suosikkikategoriassa. 
Vatsalihasliikkeet on sellaiset mitä teen jokaisen treenin jälkeen ja myös niissä on inhokit ja suosikit. Suosikkeihin kuuluu istumaannousu lisäpainolla ja kiertoliike kahvakuulan kanssa. Inhokkina on kylkiliike ja myös lankutukset, vaikkakin lankkuja olen tehnyt aika paljon. Vatsalihasten kanssa on vielä jonkin verran tekemistä, jotta niistä saisi vielä paremman tuen juoksussa. Juoksussahan mulla on edelleen ongelmana se, että lantio tippuu alas kun alkaa väsyttää. Tuolloin myös juoksusta tulee paljon raskaampi kuin sen pitäisi olla. Askel ei enää rullaa kovinkaan hyvin, kun asento on täysin väärä. Tekemistä siis on vielä sekä salitreeneissä, että juoksussa. Mutta eihän sitä voi ollakaan täydellinen parin-kolmen vuoden kuntoilun ja harrastamisen jälkeen tai juoksussa vajaan vuoden jälkeen. 

Tässä siis mun treenien kivat ja ei niin kivat liikkeet. 
Mites teillä muilla, onko selkeitä inhokkeja tai suosikkeja?



sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Mörkö jäi lähtöviivalle

Mä tein sen! Onnistuin tiputtamaan sen kauhean mörön (mörkön?) lähtöviivalle eilen.  Se kurjimus joka on mun olkapäällä ilkkunut Ruisrääkistä saakka. Se asettui sinne, kun epäonnistuin juoksussa totaalisesti silloin. Lähdin liian lujaa ja sykkeet kohosi taivaisiin ja jouduin keskeyttämään. Tuolloin kävi jopa mielessä, että mun juoksut oli juostu tältä erää enkä enää koskisi lenkkareihin. Mutta eihän sitä niin helpolla saa luovuttaa vai mitä?
Eilen oli sitten vuorossa Kaarinan Syysmaraton ja mä olin jännittänyt juoksua koko viikon sen jälkeen, kun ilmoittauduin sinne. Ilmoittautumisen jälkeen oli liian myöhäistä enää perua tai jänistää. Pakkohan se sitten oli mennä.


Tätä oli mukana matkassakin


Viimeisen kuukauden aikana mun juoksu on ollut todella katkonaista, tai oikeastaan viimeiset pari-kolme kuukautta. On ollut kipeä lonkka, kipeä pakaralihas, migreeniä ja flunssaa. Tähän puolimaratoniin pääsin valmistautumaan parilla kevyellä lenkillä ja yhdellä salikäynnillä tämän viikon aikana. Edellinen viikko meni kokonaan ilman salitreeniä ja juoksuja. 
Mutta jotain edistystä alkukesästä on sentään tullut. Vauhtisammakon treenit on ollut hyödyksi! Kesäkuun alussa, kun juoksin ensimmäisen puolikkaani oli loppuaika 2.23.15 ja nyt ylitin maaliviivan ajassa 2.17.50!! Reilu 5 minuuttia lähti ajasta pois. Oon enemmän kuin tyytyväinen! :)


Näillä mentiin


Miten itse juoksu sitten meni?
Olin sopinut kaverin kanssa, että nähdään ennen starttia ja lähdetään yhdessä juoksemaan kaverin ja hänen kaverinsa kanssa. Ekat 5-6 km juostiin porukassa, mutta sen jälkeen yksi tipahti matkasta. Jatkoin kaverini kanssa kahdestaan ekan kierroksen loppuun, jolloin kaveri kiristi tahtia hieman ja lähti omia matkojaan. Oltiin jo ennalta sovittu, että juostaan omia juoksuja ja jos haluaa lähteä kovempaa niin lähtee. Itse sain vauhdin pidettyä ekalla kierroksella aika hyvin siinä 6.40min/km vauhdissa jonka laskin riittävän tavoitteeseeni. Välillä vauhti kiristyi vahingossa, mutta välillä taas vähän hiljennettiin. Ja välillä vauhti hiljeni väkisinkin, koska joissain peltoaukea kohdissa oli aivan kauhea vastatuuli. Ei eteenpäin meinannut päästä. Loppumatkasta kiristin tahtia hieman ja otin kunnon loppukirin. Viimeinen kilometri meni 5.3 min/km vauhtia kun keskinopeus koko matkalle oli 6.3 min/km. Sykkeet sen sijaan hakkas taas ihan maksimia koko ajan. Keskisyke oli 170 ja maksimi 186 joka tuli loppukirissä. 
Maaliviivan ylitettyäni mietin vähän aikaa, että istunko märälle nurmikolle vai pysynkö pystyssä. Silmissä sumeni pieneksi hetkeksi ja henki meinas salpautua kokonaan, kunnes taas muistin, että pitää hengittää sisään nenän kautta ja ulos suun kautta. 



Starttia odotellessa


Juoksusta jäi todella hyvä mieli ja voin sanoa antaneeni kaikkeni tässä kunnossa, juuri flunssasta toipuneena, ja sillä vastatuulella. 
Illalla kylläkin vasen lonkka/nivunen oli todella kipeät ja oli pakko ottaa tabletti, että sain nukuttua. Onneksi pääsen hierontaan tiistaina :)


Sain mitalinkin :)



Tänään vuorossa olisi Osaava Nainen-messut. Onneksi kellot siirrettiin tunnilla taaksepäin niin sai nukkua kauemmin :)


Ai niin, melkein unohtui. Sain kunnian liittyä aika-ajo.com porukkaan! 
Aika-ajo.com on pääasiassa kilpapyöräilyyn painottuva urheilusivusto, vaikkakin on viimeaikoina laajentanut myös muihin lajeihin. 
Sivusto testaa välineitä, kertoo ravinnosta, lihashuollosta, tapahtumista ja kaikesta mahdollisesta urheiluun liittyvästä. 

Käykäähän tutustumassa myös siihen!


torstai 23. lokakuuta 2014

Kurkistus kulissien taakse ja se toisenlainen todellisuus


Tänään blogissa vierailevan tähden (se mun ihana mies) kertomusta siitä, millaista on kuntoilu ja urheilu diabeetikkona. 
Olkaa hyvät!







”Keho värisee ja tärisee vaikka ulospäin ei näykään mitään.Kylmä hiki valuu pitkin selkää, niskaa  ja otsaa”

  
Ajattelinpa antaa vierailevana kirjoittajana (tähtenä) pienen paljastuksen tänne mitä on elämä diabeteksen ja kuntoilun kanssa.

Lyhyesti itsestäni, (heh, oonhan melkein 170 cm.. ) pituus siis tulikin jo tuossa ja ne muut strategiset mitat. Olen urheillut ja liikkunut oikeaastaan koko ikäni, fyysinen puoli on siis ollu aina jos ei kiitettävä niin ainakin hyvä. Sairastuin kuitenkin tuossa viitisen vuotta sitten 1-tyypin diabetekseen (kiva yllätys piikkikammoiselle:) ) joka muutti tullessaan kaiken.  Puhkeaminen tuli aika rajuna koska ilmeisesti johtuen urheilutaustoistani pinnan alla oli kytenyt jo hetken aikaa, kunnes sitten yhtenä sunnuntai-aamuna mentiinkin aika haipakkaa kohti sairaalaa, kun mikään ei pysyny sisällä ( ois kait pitänyt jo aiemmin tajuta et jotain on kun paino vaan putoo ja vyötä saa tiukentaan tiukentamistaan) . Haima siinä samalla sitten oli tulehtunut ja seuraavat kolmisen viikkoa oltiinkin Tyksissä joista eka viikko teholla letkuissa. Paino tippui tuona aikana 77 kilosta hiukan alta viitenkymppiin ja kuntopohja meni siinä samassa. Ensin alkuun viiden minuutin kävelyjä ja siitä hiljalleen niitä pidentäen.

Noista ajoista on eteenpäin menty ja kunto on tällä hetkellä ehkä kovin mitä on ollut sit nuoruus vuosien ja painokin hilattu taas ylös ja lihaksiakin hommattu takas luiden päälle. 

Diabetes siis tuli ja urheilu säilyi, niinhän sen pitää mennäkin mutta paljon se on tuonut haasteita ja odottamattomia käänteitä mukanaan. 

Ehdottamasti parasta tuossa diabeteksen puhkeamisessa on ollut ateriointi. 
Ruokavalio ja ruokailurytmi on yksi tärkein tekijä kun halutaan hankkia lisää lihasta tai kohottaa kuntoa. Johtuen taustoista on ateriavälini pakostakin aikalailla suositusten mukaiset, noin kahden tunnin välein tulee jotain syötyä.

Sitten niihin haasteisiin joita on tullut mukaan tähän kuntoiluun. Harrastan siis aktiivisesti salilla käyntiä (joskus jopa rautoja nostellen.. ) ja joukkuelajien jäädessä on mukaan nyt uutena astunut juoksu. Aloitetaan avaamaan yhden diabeetikon kohtaamia haasteita vaikka tuosta helpommin hanskassa (diabeteksen suhteen ) olevasta eli kuntosaliharrastuksesta. 
Se menee jo aika rutiinilla ja samalla kaavalla: noin tuntia ennen verensokerin mittaukset ( suositukset diabeetikolla noin 4.5mmol/l-8 mmol/l ja kun on menossa urheilemaan voi nostaa noin 8-10mmol/l) ,riippuen mitä mittari näyttää niin teen päätöksen paljonko pistän insuliinia. Tämän jälkeen ei muutakuin rohkeasti vaan rautaan kiinni. Kesken sali treenien ei tule mittailtua arvoja kosta itselläni sali , varsinkin jos treenaa raskailla painoilla nostaa aika paljon arvoja, toki sitten taas pitkät sarjat laskevat niitä . Eli joka kerta pitää ennakoida vähän miten ne tulevat menemään. Usein vedän varman päälle ja kun treenien jälkeen mittailen arvoja ennen ku vetäsen palkkarit naamaan arvot on usein 10-15 välillä,niitä ei kuitenkaan kannata alkaa korjailla insuiineilla koska johtuvat yleensä siitä että raskas suoritus nostaa stressihormoni kortisolin tuotantoa jolloin verensokeriarvot nousevat ja laskevat sitten taas suorituksen jälkeen. Näin siis menee normaalisti, ja sitten on ne kerrat kun ei mene kuin pitäisit, eli arvot on joko alhaalla (alle 5) tai aivan liian ylhäällä( yli 15). Korkeilla voi kyllä treenata, silloin vain on ongelmana se että lihakset menee hapoille aika paljon helpommin, taitaa olla noin 10-20 prosenttia mikä jää ulosmittaamatta verrattuina normiarvoilla tehtyihin treeneihin, alhaisissa on tuntemuksena voimattomuus, huimaukset ym, (noista vähän enempi tuossa juoksu osuudessa mikä on se haastavampi muutoinkin). Nuo alhaiset on myös turvallisuus riski johtuen tajunnan menettämisestä ym. Summa summarum, salitreenaus ei paljoa harmaita hiuksia aiheuta, tottahan toki noi huonot kerrat raapii päätä ja harmittaa mutta ei ole isompia turvallisuusuhkia onneksi ollut. Pahin taitaa olla tuo palautumisen heikkous noista harjoituksista. Tätä onkin vaikea kuvailla mutta sanotaanko näin että jos sinulta kestää palautua vaikkapa päivän verran niin minulta menee siihen puolitoista päivää, ja jalkapäivänä kaksi päivää. Se mikä tuosta sitten tekeekin tukalan on varsinkin jaloissa tuntemuksen puute, mikä on aika tärkeä koska alhaiset verensokerit huomaa usein juuri jalkojen pökkelöitymisestä… 

Sitten sinne haasteista suurimman pariin eli juoksuun. 

Herään yöllä kahdelta, tärinään ja jalkojen puutumiseen… hypot iskivät taas juoksupäivän jälkeisenä yönä. Keho värisee ja tärisee vaikka ulospäin ei näykään mitään.Kylmä hiki valuu pitkin selkää, niskaa  ja otsaa. Siihen kun herää pitää hetken miettiä missä sitä ollaankaan.. ensimmäiset  ajatukset päässä ovat : ylös, kohti keittiötä.. hapuillen rappuset ylös ja mittari käteen. Samalla kun odotan tulosta kaivan jo jääkaapista kaiken mahdollisen syötävän naamani eteen .. lukemat 2.1… vaarallisen matalat, osalta menee taju jo alle kolmen kohdalla.Itse olen hypoilla pysynyt pystyssä omin avuin aina (onneksi ). Syön kaiken mitä löydän, banaanin, energiapatukan, pari leipää, jugurttia, ylireagoin taas .. ja kaikki tämä alle kymmeneen minuuttiin. Järjissäni ollessani tiedän että 80g hiilihydraatteja riittäisi nostamaan arvoni yli viiden .. en vain kykene siihen vaan varmuudeksi vielä muutama leipä.. hetken istun ja keräilen voimia ennen paluuta sänkyyn.. alkaa paleltaa taas, peittoa päälle tiukemmin mutta palelu ja tärinä vain jatkuu..  aamulla heräilen kellon soittoon, mittaukset ja kas… arvot 25…. Nämä yölliset ovat pahimpia, ei koskaan ole taetta että heräänkö tuntemuksiin. ( jalat jalat sanos jo jursi aikoinaan, niistä sen tuntee, mutta mitä jos ne on juoksusta ja salista johtuen levottomat ja tunnottomat… )Näistä jää aina se tietty maku suuhun koko päiväksi, siis sen väsymyksen lisäksi minkä nuo aiheuttaa, alhaiset arvot vievät kaikki energiavarannot tyhjiksi. Posiviista on ettei tarvii nälkään herätä :)

Siinä kuvaus yhdestä juoksutreenien jälkeisestä yöstä.

Mistä tuo johtuu, mitä minun pitää huomioida juostessa, miten teen sen..




Safety First… Juoksuun on tullut kanssa jo omat rutiinit. Noin 1 1/2 tuntia ennen tankkaus ja arvojen tsekkaukset, riippuen millainen juoksu on tulossa piikkiä sen mukaan, intervalleihin , mäkijuoksuun ja vetotreeneihin voi lähteä vähän rauhallisemmilla mielillä, ne ei yleensä paljoa arvoa laske, jos tiedossa on pidempää ja tasaista juoksua saakin lähteä aika korkeilla arvoilla… näissä onkin sitten huonona puolen tuo vessahätä ( korkeat arvot johtaa jatkuvaan hätään)… ei se yksin keskellä mettää juostessa niin haittaa mutta jos juoksee ihmisten ilmoilla tai Vauhtisammakon juoksukoulun kanssa tilanne onkin eri, siinä on vaan sitten kärsittävä.  Mukana joka juoksussa on aina mittari, energiageelejä, sokeria, puhelin sekä ranneke varmuuden varalta jossa on tietoja minusta.
Tässä sitä jo onkin pari haastetta, tankkaus sekä siitä johtuvat hätä, tavaroita varten pidettävä juoksuvyö joka mukavasti painaa tuota alavatsaa :)
Mites sitten tuo diabetes vaikuttaa itse suoritukseen… Hyvänä päivänä ei mitenkään, paitsi tietysti palautumiseen. Mites sitten huonoina päivinä, eli silloinkun arvot on urheillessa yli 15 (toisinsanoen noin joka kolmas kerta ). No sen voi muotoilla ja kuvailla vaikkapa niin että kun normaalisti pysyt vetämään vaikka kympin ilman että menee hapolle  tai alkaa jalka painaa, niin kuvittele tilanne niin että juokset sen kympin ja vitosen kohdalla alkaa olemaan jo paha vessahätä, seiskan kohdalla alkaa tuntua, että vedät 20 kilon kivirekeä perässäsi loppumatkan ajan, siltä se suunnilleen tuntuun, ja samanaikaisesti, kun jalat ovat tunnottomat, hieman jo huimaakin etkä enään toisinsanoen tunne välttämättä itsestäsi jos arvot ovat tippumassa, se vaivaa sinua henkisesti juoksun loppupuoliskon ajan, pysähtyäkö mittaamaan vai luottaako et on vain hapotuksesta johtuva tunne ja jatkaa loppuun… diabeetikon arkea.

Allekirjoittaneella meni esimerkiksi kesällä ensimmäinen puolimaraton täydellisesti arvojen suhteen, startissa 11, neljän kilsan välein geeli naamariiin ja maalissa arvot 9. Jälkimmäinen menikin niin pieleen kuin vain voi mennä. Ennen kisapaikalle saapumista arvot tarkoituksella ylhäällä (14), Hetki ennen starttia mittaus ja 3.5, kiireellä kaikki mahdollinen suuhun mitä löyty. Ei kun juokseen, vauhti omaan tasoon nähdeen alkumatkan yli odotusten, kympin kohdalla ajattelin että pitäskö mitata arvot varoiksi…. 3.1… se siitä,  kohti ensiaputelttaa ja suklaata, sokeria, mehua, geelejä naamaan.. fiksumpi ja järkevästi ajatteleva olisi keskeyttänyt.. mutta tuossa tilanteessa ei järki kulje normaalisti niin matka siis jatkui yli viiden minuutin tankkailujen jälkeen, voimat oli kadonnut tuosta johtuen mutta maaliin tultii ihan ookoo ajalla.. ja arvot maalissa 6.9… 
Tuossa kaksi esimerkkiä, samanlaiset tankkaukset ym. joskus noita ei vain pysty ennakoimaan vaan ne elää omaa elämäänsä ja ei vain ole kontrollissa. Tuolla tankkaus määrällä mitä kesken juoksun joudun tekemään arvojen olisi normaalisti kuulunut olla liki kakskymmentä..
Sitten vielä on tuo harjoitusten jälkeinen aika. Juoksujen jälkeen hiilareiden tankkaus on aika tärkeää, ettei käy noin miten välillä öisin käy. Keho tiputtaa verensokereita vielä viisikin tuntia treenien jälkeen.Nukkumaan mennessä arvot saattavat olla yli viidenkintoista ja aamulla herätessä onki kuusi.. joskus taas ei, vaan yli kakskymmentä.. aikamoista arpapeliä siis. Tämän takia tankkaankin mieluummin liikaa kuin liian vähän. 

Kaikesta huolimatta liikunta tuo niin paljon hyvää tullessaan, että vaivannäkö kannattaa ja plussan puolelle vahvasti jäädään, ja kokemuksen kautta koko ajan oppii diabeteksestä sekä itsestään lisää miten se käyttäytyy milloinkin.


Ei muuta kuin turvallisia lenkkejä ja raskaita rautoja kaikille!

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Back in business!

Jippii!! Tänään pääsin jo taas juoksemaan! On sitä taas odotettukin. Reilu viikko edellisestä kunnon juoksutreenistä ehti jo kulumaan. Lauantain juoksut jäi sen verran lyhyeksi ettei sitä voi treeniksi sanoa. 
Viimeksi, kun edessä oli puolimaratoni, niin oli sama juttu. Flunssa vaivasi parin viikon ajan ennen Ruisrääkkiä ja juoksusta ei sitten tullut mitään. 





Viikonloppuna on edessä Kaarinan Syysmaratoni ja valmistautuminen on taas mennyt ihan puihin. Pari viikkoa sain treenattua kunnolla, käytyä salilla ja juoksutreeneissä, mutta sitten se kurkkukipu tuli takaisin ja pakotti pitämään tauon. 



Näillä eväillä flunssankarkotukseen


Ihan laakereilla ei kuitenkaan olla levätty. Koiran kanssa on tullut käytyä kävelylenkkejä ja eilen kävin hierojalla. Hierojalla valmisteltiin jalkoja tulevaan juoksuun. Reisilihakset oli hyvässä kunnossa, ei mitään kiinnikkeitä missään, mutta pohkeet olikin sitten ihan eri asia. Ne oli ihan jumissa ja kipeetähän se hieronta teki. Oiskohan juoksuasennossa jotain parannettavaa?

Lisäksi käytiin eilen illalla miehen ja karvakorvan kanssa kävelyllä Aurajoen rannoilla. Mies nappasi mukaan kameran ja hyviä kuvia saikin otettua! Pari tuntia sitä jokirantaa tuli asteltua ja ihasteltua.

Kuvat kertokoon itse.
















Aika mahtavia kuvia se osaa räpsiä eikö vaan?
On Turku vaan kaunis paikka näin syksylläkin. Kannattaa tulla kauempaakin käymään.

Kävelyn jäljiltä oli koirakin ihan poikki ja itse nukahdin sohvalle kesken Mestareiden liigan katsomisen.


Huomenna on tarkoitus mennä salille tekemään kevyt jalkatreeni ja melkein odotankin uusia treenivaatteita. Tuli laitettua tilaus Tritaniumille taas. Tällä kertaa tilasin heiltä osakompressiotrikoot ja topin. Niistä lisäesittely, kun saan testattua ensin. 


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Blogin uusi ilme ja maratonijännitystä

Olen jo jonkin aikaa miettinyt muuttaa blogin ulkonäköä hiukan, mutta en ole oikein osannut päättää millaisen siitä haluan. Nyt sain aikaiseksi muokata tuon bannerin ja vähän värejä. Tausta väriksi valitsin yhden lempiväreistäni, vaalean sinisen. Samalla vaihtui tekstien fontit ja väritykset. 
Ensin ajattelin muuttaa kokonaan tuota ulkoasua ihan erilaiseksi, mutta se tuntui liian isolta muutokselta nyt tällä hetkellä. Halusin kuitenkin säilyttää jotain vanhaa. 

Mitäs mieltä olette uudesta ulkoasusta? 

Eilen kävin pienellä juoksulla testaamassa Luolavuoren mäkeä. En ollutkaan aiemmin juossut siellä, vaikka juoksukoulu siellä onkin käynyt. En vaan ole sattunut mukaan niillä kerroilla. On muuten aika rankka mäki! Pari kertaa jaksoin juosta mäkeä, mutta sitten sain jo taas luovuttaa, koska tuo kurkkukipu haittasi pikkuisen hengitystä. Mutta ainakin vähän pääsin liikkeelle. 
Tänään oli tarkoitus käydä juoksemassa pitkä lenkki Vauhtisammakon porukan kanssa, mutta taitaa sekin jäädä väliin, nyt on nimittäin nenäkin tukossa. Ja ulkona tulee vettä.. Ehkä sitä sitten salille menisi käymään, tai sitten ei :) Vaikeita päätöksiä, kun kuumetta ei ole, mutta silti on vajaakuntoinen ja voimaton. Vajaa viikko aikaa parannella itseään nyt, jotta jaksaa viedä tuon Kaarinan Syysmaratonin puolikkaan läpi. Mutta eiköhän se onnistu. Ajattelin käydä muutaman lenkin viikon aikana tekemässä. Yhden pidemmän ja muut vähän lyhyempiä. Ja kaikki halukkaat saa mielellään tulla kannustamaan reitin varrelle! Tapahtuma alkaa 10 km juoksun startilla klo 10.35, puolimaratonarit lähtevät 10.45 ja maratonin juoksijat ylittävät lähtölinjan klo 11.00. Ja tämä on siis ensi sunnuntaina lauantaina Kaarinassa. Lähtöpaikka on Kaarinan lukion edustalla, jossa on myös maalialue.





Tajusin muuten juuri, että jouluun on enää vähän reilu 2 kuukautta!! Apua! Pitääks mun nyt alkaa osteleen niitä lahjoja vai ehdinks mä vielä? Onneks ei ihan hirveitä määriä tarvii ostella. Mulle tuli Ikeasta joku joulumainos jo. Muuten oon onnistunu välttämään noi joulujutut. Paitsi, että Citymarketiin oli tullut jo joulukalenterit. Mies osti kalenterin koiralle jo nyt, koska viime vuonna ei joulukuun alkaessa ollut enää koirien kalentereita jäljellä, oli vaan kissoille. Eikä nyt meidän kaverille mitään kissojen kalenteria voi ostaa :) Ja ostihan tuo kuopuksellekin kalenterin valmiiksi jo :) 
Kyllä se vaan väkisinkin lähestyy tuo jouluaika. Kohta ei enää voi mennä kauppoihin ilman, että joululaulut raikaa ja joka puolella on joulukoristeita ja leluosastot pursuavat yli rajojensa. Jotenkin menee liian pitkälle mun mielestä, kun jo kuukausia ennen joulua aloitetaan se hössötys. Mun mielestä riittäisi hyvin, kun aloitettaisi vasta viikko-pari ennen ensimmäistä adventtia. Mutta se on vaan mun mielipide ja tiedän montakin ihmistä, joilla on tässä vaiheessa jo lahjat ostettuna ja uudet koristeet hankittuna tai ainakin aloitettu tuo joulun odotus. Ei se tee heistä mitään huonoja ihmisiä silti :) 





Nyt taidan kiivetä koiran viereen sohvan nurkkaan, ottaa peiton päälle ja jatkaa mun kirjan lukemista. 
Ei muuta kuin mukavia sunnuntaioloja kaikille!




perjantai 17. lokakuuta 2014

Australialaista, saksalaista ja suomalaista

Eilen tuli taas täydennystä treenivaatevarastoon. Ja sehän on kivaa!! Vielä kun pääsisi treenaamaan... Kurkkukipu piinaa edelleen tai taas. Johan se viikon ajan pysyttelikin poissa. Tällä viikolla on treenit jääneet aika vähälle. Maanantaina kävin salilla, mutta sen jälkeen ei ole mitään muuta tehty kuin koiran kanssa kävelylenkkejä. Liikuntaa sekin on onneksi. Ja raitista ilmaakin saa samalla. 
Tänään olin jo melkein menossa juoksemaan, mutta kun yskittää jos puhuu liian kauan niin ei se juoksu välttämättä paras juttu ole.

Salille meinaan kyllä viikonloppuna mennä ja vähän juoksemaankin viimeistään ensi viikolla ettei ihan kokonaan unohdu miten juostaan ja että jalat toimii eikä mene ihan kokonaan shokkiin, kun viikon päästä lauantaina lähden pinkomaan Kaarina Maratonille.

Mutta siis ne treenivaatteet.
Mulla on kyllä niin ihana mies, kun osti mulle ja samalla itselleen oikeen kunnolliset juoksupöksyt. Liikuntapäiväkirja-blogia kirjoittava Jaana vinkkasi viime viikon lopulla XXL.fi:n tarjouksesta 2XU:n kompressiotrikoille. Ja mehän tilattiin sellaiset! Ne tuli tänään postin mukana ja kyllä nyt kelpaisi lähteä juoksutreeneihin!





Ne on pinkit :)


Sitten käytiin tänään vielä työmatkalla Lidlin kautta, koska siellä oli tarjouksessa juoksuvaatteita. Ostin syksyn viileneviä kelejä varten vähän paksumman takin, hanskat ja parit heijastin/valonauhat, jotta loistetaan pimeässä paremmin. 

Lidlistä tarttui mukaan kotiin myös parit Sportyfeel proteiinipatukat, jotain Lidlin omaa tuotetta. Aika makeita ne ainakin oli, varsinkin kun en enää vähään aikaan oo syönyt niin hirveen paljon makeeta kuin joskus aiemmin. Mutta kyllähän ainakin tuo yksi upposi ihan hyvin. Maistoin mieheltä palasen omenan makuista patukkaa ja sitten tuollaista missä makuina oli punaviinimarja, vadelma ja valkosuklaa. Olin odottanut pikkuisen kirpeähköä makua siitä viinimarjasta, mutta ei sitä kyllä löytynyt. 
Patukka on 35 g painoinen ja siinä on energiaa 138 kcal, rasvaa 3,5 g, hiilareita 16,1 g, protskua 10,5 g ja suolaa 0,04 g. Ja näköjään on vähän vitamiinejakin, tiamiinia ja B6-vitamiinia. 
Mutta pakkohan niitä oli kokeilla, kun kappalehinta oli alle euron!




Käykää muutkin Lidlissä ostoksilla, sieltä sai jopa suomalaista lohta! :)

torstai 16. lokakuuta 2014

Kuvasatoa menneen vuoden varrelta

Kävin koneella läpi valokuvia viimeisen vuoden ajalta ja paljon näyttää mukaan mahtuvan kaikenlaista ja kaikennäköistä treenausta. :D
Ei sitä paljonkaan salilla tai lenkillä tuu ajateltua sitä miltä sitä näyttää, kun treenaa tai juoksee tosissaan ja yrittää viedä kaikki sarjat loppuun saakka.
Tai sitten kun on ihan ajatuksissaan ja välillä vähän laiskottaakin. Tai sitten saa kaverin mukaan treeneihin.
Eikä ne treenitkään ihan ilman vaurioita ole sujuneet. Paljon on matkan varrella ehtinyt tapahtua. Nämä kuvat on kaikki viimeisen vuoden ajalta.

Ajattelin etten mä voi itselläni näitä kuvia piilotella, joten olkaapa hyvät! :D



Kiukkuisen näköinen blondi
Tää sarja tehdään loppuun vaikka väkisin




En mä nyt tätä saa ylös...
Slurp




Vähän tuli hiki lenkillä
Ai treenata pitäis?? Busted!

Juoksutyyliä ennen Vauhtisammakoita





En mä jaksa...












Yritä sit jotain saada tehtyä :D










Pontus venyttelee kans :)













Mukana porrastreeneissä Vartiovuorella







Vauhdin hurmaa














Kesäloman tarpeessa...
Me joudutaan ryömimäänkin treeneissä



Ei oo helppoo olla lyhyt...
...kun pitää saada ylätalja alas





















Pohjeteippi
Olkapää teipattuna

Teipatulla kintulla...


...kohti puolimaratonia.