sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Keskiaikaa, Paavo Nurmea ja aurinkoa

Taas yksi viikonloppu takana ja uusi viikko edessä. 
Tänä viikonloppuna on näkynyt vähän myös jotain aivan ihmeellistä täällä Turun seudulla, nimittäin aurinko paistoi eilen lähes täydeltä taivaalta. Ja mikä sen parempaa kun oli suunnitelmia tehty, joita on paljon mukavampi toteuttaa aurinkoisessa kelissä kuin sateisessa. 

Torstain sadepilviä
Lauantain aurinkoa





















Turussa oli tällä viikolla Keskiaikaiset markkinat, Paavo Nurmi Gamesit ja lauantaina vielä Paavo Nurmi maraton. Tällä kertaa ei oltu menossa juoksemaan itse vaan tarkoitus oli mennä kiertelemään markkina-alueella ja katsomaan juoksijoitakin. 
Markkinoilla oli jos jonkin näköistä myyntikojua ja ruokakojua. Tarjolla oli suklaamansikoita, vartaassa paistettua kokonaista possua lisukkeineen, leipää, manteleita ja makeisia ja vaikka mitä herkkua. Myyntikojuissa oli pääasiassa käsityöläisten tekemiä tuotteita, kuten vaatteita, keramiikkaa, koruja, hilloja ja mehuja. Yksi mikä pahasti osui silmään joukkoon kuulumattomana oli koju, joka löytyy varmaan kaikilta markkinoilta ja festareilta, nimittäin Suomi-koju, jossa myytiin Suomi-huppareita, myssyjä ja muuta Suomi-kamaa. Itselleni ei tulisi kyllä mieleen ostaa sellaista keskiaikaisilta markkinoilta. "Mitäs ostit markkinoilta?" - "No yhden Suomi-hupparin"... 

Onneksi tuli lähdettyä ajoissa markkinoille, niin saatiin kierrellä ensimmäinen reilu puoli tuntia aika rauhassa ilman mitään pahaa tungosta. Kahdentoista jälkeen oli väki jo lisääntynyt huomattavasti ja välillä meinasi kulku pysähtyä kokonaan. Mutta sellaista se markkinoilla on yleensä, paljon ihmisiä ja vähän tilaa.



Huovutettuja porkkanoita


Suklaamansikoita, NAM!






Tarkka homma kokilla

Possu paistumassa












































Lauantaina oli vielä Paavo Nurmi maraton, johon olisi kiva joku vuosi osallistua, mutta tänä vuonna ainakin jäi väliin. Pakko se oli silti mennä reitin varrelle vähän kannustamaan osallistujia ja Vauhtisammakon jäniksiä. Sammakoista tuli siis yhdeksi päiväksi jäniksiä. Jäniksille oli annettu mukaan ilmapallot joissa oli tavoiteaika mainittuna niin oli helppo juosta sen oman ajan mukaan jonkun muun osoittamalla tahdilla. Olivat kuulemma saaneet paljon kiitoksia hyvin hoidetusta hommasta. Hyvä Vauhtisammakot!




































































Hyvän kelin saivat kyllä juoksemiseen, ei tullut vettä niskaan, vaikka voi olla että oli hieman liian lämmin joillekin. Ainakin olen joitain kuvia nähnyt, joissa porukka makoilee nurmikolla ja toiset kaataa vettä pään päälle. 

Tänään onkin ollut ihan normaali keli jos tämän kesän keleihin vertaa. Pilvistä, tuulista ja sadekuuroja. Aamupäivällä tuli käytyä salilla tekemässä jalkatreenit ja äsken kotiuduttiin juoksulenkiltä. 

Mukavaa sunnuntai-iltaa ja alkavaa viikkoa kaikille!


lauantai 28. kesäkuuta 2014

3-2-1 ei vaan 5/3/1

Taas on se aika, kun pitää saliohjelmaa laittaa uusiksi. Edellistä eli 10-sarjaa tuli tehtyä reilu pari kuukautta ja koska on hyvä vaihtaa tietyin väliajoin treeniohjelmaa, ettei kehitys jämähdä ihan kokonaan paikalleen ajattelimme kokeilla jotain uutta.
Vähän aikaa mietittiin, että minkälaista ohjelmaa nyt kesän ajaksi keksisi. 




Netistä sitten löydettiin ohjelma, jota ei vielä aiemmin ole tullut kokeiltua, nimittäin Jim Wendlerin kehittämä 5/3/1 ohjelma. Jim Wendler on voimannostaja, joka on kehittänyt tämän yksinkertaisen isojen perusliikkeiden ympärille rakentuvan perus- ja maksimivoimaohjelman.  
Perusmuodossa ohjelmassa on mukana takakyykky, maastaveto, pystypunnerrus ja penkkipunnerrus. 
5/3/1:stä ei ole tarkoitettu aivan aloittelijalle, vaan olisi hyvä jos olisi aiempaa kokemusta levytankoharjoittelusta ja erityisesti turvallinen suoritustekniikka pitäisi olla hallussa.

Treenin perusperiaatteisiin kuuluu:

Isojen moninivelliikkeiden käyttäminen. Edellä mainitut liikkeet ovat isoja moninivelliikkeitä, jotka vahvistavat tehokkaasti ja opettavat käyttämään kehoasi kokonaisuutena.

Kevyt aloitus ja järkevä progressio. Ohjelmassa lähdetään liikkeelle kevyitä painoja käyttäen, koska tarkoituksena on edetä ja nostaa käytettäviä painoja vähitellen. Riittävän kevyet aloituspainot takaavat sen, että kehitys ei tyssää heti alussa.

Mukautuvuus. Yksi harjoittelukerta voi sisältää pelkästään pääliikkeen ja olla kestoltaan vain noin 30-45 minuuttia. Vastaavasti mukaan voidaan ottaa enemmän apuliikkeitä, jolloin harjoittelua voidaan ohjata esimerkiksi lihaskasvua painottavaan suuntaan.

Yksi 5/3/1:n harjoittelukierros kestää neljä viikkoa, mikäli kaikki pääliikkeet tehdään kerran viikossa, neljä treeniä viikossa. Mikäli ei ehdi (tai halua) tehdä neljää voimaharjoitusta viikossa, voi kyykyn ja penkkipunnerruksen tehdä yhdellä kerralla ja maastavedon ja pystypunnerruksen toisella kerralla.
Meillä on tarkoituksena tehdä ensin neljän viikon treenit jonka jälkeen haetaan uusien maksimipainojen avulla uudet painot seuraavalle neljän viikon treenijaksolle.

Ei mitään kovin erikoista kuitenkaan siis. Mutta, näissä treeneissä käytettävien painojen määrittely tehdään prosentuaalisesti harjoittelijan yhden toiston maksimipainoista. Valtaosa ohjelmista määrittelee kyllä sarja- ja toistomäärät, mutta jättää painojen määrittelyn harjoittelijalle itselleen.

5/3/1:n toimivuus perustuu siis melko tarkkaan laskettuihin painoihin joten treeniä aloittaessa tulisi olla edes jonkinlainen kuva yhden toiston maksimipainoista jokaisessa ohjelmassa käytetystä liikkeestä. Mikäli et tiedä yhden toiston maksimipainojasi, niiden laskemiseen sarjapainoista löytyy netistä useampiakin laskureita. Yksinkertaisin löytyy täältä: 5/3/1 calculatorSe myös laskee suoraan ohjelmassa käytettävät painot. Mikäli saliltasi ei löydy 0,5 kg:n levyjä, joudut pyöristämään luvut itse sopivaan tarkkuuteen.

Eli sellaista on nyt otettu ohjelmaan mukaan. Tähän mennessä olen saanut haettua omat maksimipainot ja tehtyä kaksi ensimmäistä sarjaa, eli penkkipunnerrukset ja pystypunnerrukset. Maksimipainojen hakeminen oli todella vaikeaa, koska ei ollut mitään hajuakaan miten paljon sitä jaksaa nostaa esim penkistä. En koskaan aiemmin ollut kokeillut omaa maksimia ja olkapääkään ei ihan kunnossa ole vielä. 
Yllättävän hyvin sain kuitenkin nostettua penkistä, vaikkakin omasta painosta (50 kg) jäi vielä vähän vajaaksi. Maastavedossa tein uuden oman ennätyksen, 60 kg. Kyykyissä ehkä edellisen viikon puolimaratoni pikkuisen vielä rokotti, mutta oli sekin ihan ok. 



Nyt vaan treeniä ja uutta maksimia metsästämään :) 



maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juoksujaloin eteenpäin

Torstaina tuli käytyä ensimmäisellä juoksulenkillä toissa lauantain puolikkaan jälkeen. Voi muuten kertoa, että kyllä oli jalat tukossa. Ja pohje jumissa ja nilkka aristeli. Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa. 
Tiistaina kävin Vauhtisammakollakin vielä hierojana olevan Einin hierottavana. Tarkoitus oli hieroa auki penikoita, mutta hetken haastattelun ja tunnustelun jälkeen, tuli Eini siihen tulokseen, että enemmän akuuttia on hieroa auki pohkeita, takareisiä ja pakaroita. On kuulemma pakarassa hermojumi ja lihasjumi. Ja pohje sen verran jumissa, ettei nilkka taivu kunnolla. Ei muuta kuin huoltoa ja huoltoa. Ja lisää hierontaa ensi viikolla.




Miten mun matka kohti puolikasta sitten meni ja mistä kaikki alkoi?
Vitsistähän se alkoi.. Mies houkutteli mut mukaan lenkkeilemään (lönköttelemään) viime vuoden heinä-elokuussa ja kun huomasin että ehkä sitä jaksaisi vähän juostakin, kun vaan jaksaa käydä lenkillä säännöllisesti. Alkuun oli kaikki paikat kipeinä ja henki ei kulkenut ollenkaan. Jossain vaiheessa meinasi myös usko loppua kesken. 
Kuitenkin heikkona hetkenäni heitin vitsillä miehelle pienen haasteen, "mitä jos juostaisi ensi kesänä puolimaratoni?" Koko ikänsä jotain urheilua harrastaneena mies tietysti tarttui haasteeseen eikä siitä enää voinut perääntyä. Ei muuta kuin uudet lenkkitossut hankintalistalle ja paljon enemmän lenkkejä. 
Ihan ongelmitta ei harrastuksen alkuaika mennyt. Marraskuussa sairastuin keuhkokuumeeseen, joka keskeytti sekä juoksun, että salitreenit ihan kokonaan reilun kuukauden ajaksi. Lisäksi lähdettiin lomamatkalle joulukuun puolivälissä ja treenit alkoi uudestaan vasta vuoden vaihteen jälkeen. Reissussa tuli onneksi jo vähän kuntoiltua hyötyliikunnan merkeissä. Yhtenäkin päivänä pyöräiltiin ympäri Rottnest Islandia noin 50 kilometriä ja välillä käytiin uimassakin. Paljon tuli myös käveltyä. 




Ihan alkuvuodesta ei kuitenkaan tullut lähdettyä juoksemaan, vaan salilla tuli poljettua kuntopyörää normaalin salitreenin lisäksi. Se oli ainoa aerobinen harjoittelu talven aikana. 
Maaliskuussa aloitettiin juoksutreenit uudestaan. Löydettiin netistä ohjelma jota noudattamalla pitäisi päästä puolimaratonikuntoon 12 viikossa. Sitä sitten noudatettiin ja käytiin lenkillä 3-4 kertaa viikossa ja lisäksi salitreenit. 
Huhtikuun puolivälissä aloitettiin treenit Vauhtisammakon juoksukoulun kanssa. Saatiin ohjausta juoksutekniikan parantamiseen ja muutenkin juoksunopeuden ja matkojen vaihteluun. Jos joku vielä tulee sanomaan, että kyllähän sitä kaikki osaa juosta ilman juoksukouluakin, niin voin kertoa, että ei se ihan niinkään ole. Ainakin mitä tuolla lenkkipoluilla tulee lenkkeilijöitä vastaan, on lähes kaikilla tyylissä/tekniikassa parantamisen varaa. Juoksusta voi tehdä helpompaa ja energiatehokkaampaa. 
Meillä on molemmilla ollut vaikeuksia penikoiden kanssa. Jumittaa helposti. Lisäksi itselläni meni noin kuukausi sitten nilkka alamäkijuoksussa. Se turposi treenin jälkeen ja alkoi särkeä. Särky hävisi aika nopeasti, mutta turvotus pysyi. Aloin jo pelätä, että mitä jos en pääsekään juoksemaan puolikasta. Sitä vartenhan oon treenannut koko kevään. Jätin juoksun niin vähäiseksi kuin mahdollista jottei tulisi rasitettua jalkaa liikaa. Pari lenkkiä kävin juoksemassa juoksukoulun kanssa.
Päivää ennen puolimaratonia kävin Einillä, joka teippasi pohkeen ja säären, jotta minimoitaisi mahdolliset haaverit ja että saisi pikkuisen tukea jalalle. Ja auttoihan se, ei vaivannut juoksun aikana ollenkaan. 




Matkan varrella olen oppinut paljon hyödyllisiä asioita juoksemisesta ja muutenkin kehon huollosta ja oikean ravinnon tärkeydestä. Nyt tiedän miksi palauttava venyttely ja ravinto on tärkeää. Lisäksi tiedän nyt miksi juoksijoilla on usein mukana urheilujuomaa pitkillä lenkeillä, ei janojuomana vaan ravintona. Myös olen huomannut sen, miksi varusteilla on väliä. Oikeanlaiset juoksukengät on erityisen tärkeät. Itse ostin barefoot tossut aiemmin keväällä ja sain kantapään kautta huomata, että ne eivät olleetkaan hyvät mun juoksutyylillä. Heh, kantapään kautta :D
Lisäksi oikeanlainen juuri omia tarpeita palveleva sykemittari on ainakin itselleni tärkeä. Haluan seurata sykkeitä eripituisilla ja tempoisilla lenkeillä. Haluan tietää että saan treenistä parhaan mahdollisen hyödyn.


Vivobarefoot
Puma Faas350




Nike Zoom Fly

Viime syksystä on tultu aikamoinen matka, johon on mahtunut kipua, hampaiden kiristelyä, ärräpäitä (Mokoma-fanina muutakin kuin musiikkia), rentoja lenkkejä kauniissa kevätsäässä Ruissalossa, lenkkejä räntäsateessa, rentoa lönköttelyä ja porrastreenejä. Lisäksi matkaan on kuulunut onnistumisia ja riemua niistä, mahtavaa fiilistä kun huomaa pystyvänsä johonkin. En vaihtaisi pois yhtään treeniä, vaikkakin välillä on tehnyt mieli lopettaa kaikki kesken. 
Ja se tunne, kun lopulta olet siellä lähtöviivalla lähdössä juoksemaan reilun 3200  muun osalistujan kanssa. Pelonsekaisin tuntein lähdet liikkelle ja mietit että kuinka pitkälle pääset ennen kuin jalka tai kunto pettää. Lenkin puolivälissä huomaat juokseneesi jo puolet matkasta ja tajuat, että kyllä tää onnistuu.
Ja se tunteiden myllerrys kun kaarrat urheilukentälle juostaksesi yhden kierroksen ennen maaliviivan ylitystä. Teki mieli kiljua, itkeä, nauraa, ihan kaikkea yhtaikaa. Ja maaliviivan jälkeen pyörii päässä ainoastaan yksi asia; mä tein sen! Ja samalla on ihan tyhjä olo, entä nyt sitten? Nyt se on sitten ohi, se ihan ensimmäinen puolimaratoni. 


Lähtölaukausta odotellessa

Niin, mitä nyt sitten? No kohti seuraavaa juoksutapahtumaa tietysti! :D Mitäs muuta?

Eli ei tää tähän jää. Treenit jatkuu sekä salilla, että juoksupolulla. Ja ihan kaikille, ketkä koskaan on miettineet juoksuharrastuksen aloittamista, tee se!
Lähde mukaan juoksukouluun tai treenaa kaverin kanssa. Laita itsellesi tavoite, ihan minkälainen tahansa, mahdollisen realistinen kuitenkin. 
Oma aikani puolikkaalla ei ollut mikään huippuaika, mutta olin asettanut tavoitteekseni alittaa 2h30 min  ja siihen pääsinkin reippaasti. Loppuajaksi jäi 2h 23 min. 

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Raakaravinnolla herkuttelua

Koska tämä viikonloppu oli juhannusviikonloppu, piti myös hieman herkutella. 
Olin jokin aika sitten löytänyt reseptin mansikka-vaniljaraakakakulle paleokeittio.fi sivustolta ja pakkohan sitä oli kokeilla.
Ja uskomattoman herkullista sekin oli! Herkullista ja terveellistä, mikä sen parempaa?

Itselläni ei ole käytössä kunnollista blenderiä, vaan olen käyttänyt oin 15 vuotta vanhaa yleiskonetta, jossa on erillinen astia johon laitetaan terä, joka hienontaa lähes kaiken. Se ei kuitenkaan hienonna yhtä hyvin kuin blenderi, joten kakkuun jäi hieman enemmän rakeista koostumusta. Se ei kuitenkaan makuun vaikuttanut ollenkaan.


Kakun resepti löytyi täältä. Laitan sen kuitenkin vielä alle.

Pohja:
150 g saksanpähkinöitä
6 kpl tuoretta taatelia (muista poistaa kivet)
30 g kookoshiutaleita
30 g raakakaakaorouhetta
1 tl aito-vaniljajauhetta
hieman himalajansuolaa

Vaniljatäyte:
150 g cashewpähkinää
1 dl kookosmaitoa
0,5-1 dl vettä notkistamiseen
80 g sulatettua kaakaovoita
0,5 dl raakahunajaa
1 rkl tocoa (riisilesejauhetta)
1 tl aitovaniljajauhetta
hieman himalajansuolaa

Mansikkatäyte:
150 g cashewpähkinää
200-250 g mansikoita
yhden limen mehu
1-2 dl vettä notkistamiseen
50 g sulatettua kaakaovoita
1 rkl kookosrasvaa
6 kpl tuoreita taateleita (muista poistaa kivet)
1 rkl tocoa
1 tl aitovaniljajauhetta
hieman himalajansuolaa

Maku raakakakuissa on niin luonnonmukainen, koska niihin ei ole lisätty vehnäjauhoja tai kananmunaa. Rasvana on käytetty kaakaovoita ja kookosöljyä. Kakkupohjaan tulee pähkinää, taateleita ja kaakaonibsejä sekä hieman vaniljaa ja kookoshiutaleita makua antamaan.
Täytteisiin tuli pähkinää, kookosmaitoa, kookosöljyä, vaniljaa, hunajaa, mansikoita ja taatelia. Kaikki vaan blenderiin ja sekoitus ja lopuksi sekaan vielä sulatetut rasvat. 
Itse en ehtinyt tai malttanut tehdä kakkua tarpeeksi hitaasti vaan tein molemmaat täytteet heti eikä alempi kerros ehtinyt jähmettyä välilä vaan ne sekoittuivat hieman. Se ei kuitenkaan vaikuttanut makuun ollenkaan. 

Ei muuta kuin leipomaan ja herkuttelemaan terveellisesti!

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Forssan Suvi-ilta 2014

Se on nyt tehty. Nimittäin ensimmäinen puolimaraton juostu! 
Lauantaina se päivä viimein koitti jota varten on koko kevät treenattu. Hieman pelonsekaisin tunnelmin lähdin liikkeelle aamulla Raisiosta, koska en viimeiseen pariin-kolmeen viikkoon ole saanut juostua kunnolla. Nilkka on kiukutellut ja penikka ollut jumissa. 
Aamu käynnistyi aika pilvisenä ja sateenuhkaisena, joten juoksuvaatteita tuli pakattua mukaan pari eri settiä. Forssan suuntaan lähdettiin ajelemaan aamupalan jälkeen ja perillä oltiin yhdentoista aikaan. Automatkan aikana hoidettiin viimeiset nestetankkaukset. Koira jätettiin hoitoon ja ajettiin miehen isovanhempien luo hetkeksi hengähtämään ja syömään viimeiset puurot ennen kisaa. 





Kisapaikalle Forssan jäähallille mentiin ajoissa, jotta saatiin osallistumisnumerot ilman pitkää jonotusta ja päästiin hetkeksi hengähtämään ja katselemaan kisatunnelmaa. Pientä jännitystä oli havaittavissa myös kanssakilpailijoista. Pienet alkulämmittelyt otettiin kisahallin pihalla juoksupyrähdyksinä ja venyttelyinä.




Järjestelyt toimi omasta mielestäni todella hyvin. Repun sai jättää säilytykseen veloituksetta juoksun ajaksi ja henkilökuntaa oli paikalla tarpeeksi. Ennen startteja oli myös ohjatut alkulämmittelyt, jotka kuitenkin meni ohi omalta kohdaltani vessajonossa seisomisen takia. Kymmenen minuuttia ennen starttia pääsin lopulta hallista ulos vielä tekemään viimeiset venyttelyt ja aurinkokin oli viimein tullut esille.




Starttiviivalle, tai oikeastaan jokunen metri sen taakse siirryttäessä alkoi jo jännittää pikkuisen enemmän. Mitä jos jää startissa sumppuun tai jos joku talloo jaloille? Entä jos aloitankin liian kovalla vauhdilla ja väsähdän ennen puoliväliä jo tai jos nilkka ei kestäkään? Paljon kysymyksiä pyöri päässä.
Lopulta se starttilaukaus tuli. 





Oltiin sovittu miehen kanssa ettei tarvitse jäädä toista odottamaan jos eksytään lähdössä. Hyvin kuitenkin päästiin molemmat lähtemään ja vain ensimmäinen 50 metriä mentiin erillään jonka jälkeen bongasin miehen selkämyksen edessäpäin ja otin kiinni. 
Jo heti lähdön jälkeen oli kadun varret täynnä kannustajia ja tuli aivan loistava kisafiilis. Sitä vaan hymyili ja katseli ihmisiä jotka vilkutteli, taputti, huusivat kannustuksia ja näyttivät peukkuja. Tätä samaa jatkui läpi koko Forssan keskusta-alueen aivan "Tammelan-suoran" alkuun, jonka jälkeen ihmisiä oli pikkuisen vähemmän, mutta kuitenkin koko matkan ajan oli kannustajia. Ihmiset olivat pystyttäneet kisastudioita takapihoille, musiikki pauhasi, grilliruoka tuoksui ja kannustushuudot kuuluivat. Tammelan suoran alkupäässä oli myös esiintymislava jossa soitettiin musiikkia ja jonka kohdalla oli taas hieman isompi porukka kannustamassa. Samoin Tammelan keskustassa, jossa oli samaan aikaan myös makkaramarkkinat. 
Kadunvarsilla oli myös paljon pikkulapsia, jotka halusivat antaa kannustusläpyjä ja femmat tulikin heitettyä vähintään kymmenkunta lapsen kanssa. 




Miehen matkassa juoksin ensimmäiset 5-6 kilometriä, jonka jälkeen oli pakko hieman hidastaa vauhtia, koska vasen pohje veti aivan kauheeseen kramppiin. Sanoin miehelle, että menee vaan omaa vauhtia, kyllä mä pärjään. Pudotin vauhtia pikkuisen ja jo parin minuutin kuluttua helpotti ja askel alkoi rullata kevyemmin. Matkan puoliväliin saakka näin miehen selän noin sadan metrin päässä, mutta kääntöpaikan jälkeen kadotin näkyvyyden kokonaan. Onneksi reitin varrella oli paljon muita juoksijoita ja aina välillä tavoitin jonkun edessä juoksevan ja sain pikkuisen vetoapua ja myös lisää vauhtia juoksuun. 
Tammelan kirkon ohi juostua tultiin taas keskusta-alueelle jossa tuoksui herkulliset grillimakkarat, mutta ei auttanut jäädä niitä haistelemaan tai maistelemaan, koska matkaa oli jäljellä vielä hyvä pätkä. 
Kannustuksia kuului korviin jatkuvasti ja kyllä niistä saikin voimaa jaksaa taas muutama kilometri. 




Viiden kilometrin kohdalla oli ensiapujoukkoja jotka kannustivat myös, "enää viisi kilometriä, jaksaa hyvin". Siinä vaiheessa tajusin, että kyllä mä tästä selviin ihan maaliin asti. Ei sattunut nilkka, ei pohje, ei penikat, ei mikään. Ainoastaan aurinko ja lämpö meinasi viedä voimia, mutta kun muisti juoda niin taas jaksoi eteenpäin. Viiden kilometrin jälkeen aloin katsoa sykemittarin kellosta juostua matkaa noin kilometrin välein ja ajattelin joka kerta, enää 4 km jäljellä, enää 3 km jäljellä, enää 2 km jäljellä. Ja 2 kilometrin jälkeen oli enää mielessä tavoiteaika jonka olin itselleni asettanut. Pääsenkö siihen? Oli pakko katsoa kellosta juostu aika ja siinä sitten laskeskelin, että minkälaista kilometrivauhtia tulisi loppumatka juosta jotta alitan tavoitteen. Vauhti riittäisi siihen kyllä. Mutta kuitenkin uskalsin vielä lisätä vauhtia ja sen viimeisen kaksi kilometriä juoksinkin kovempaa kuin mikä keskivauhti oli ollut siihen asti. 
Linja-autoaseman kulmalta kun käännyin urheilukentän suuntaan oli edessä vielä loivaa nousua, mutta se meni kyllä samalla vauhdilla enkä edes muista mitä ajattelin siinä vaiheessa. Ihmiset kannustivat ja taputtivat kun nousin tuota loivaa mäkeä. Kuulin huutoja, että enää 500 metriä jäljellä, jaksaa hyvin! Siinä vaiheessa tiesin jo, että pääsen alittamaan tavoiteajan ja yritin vielä kiristää vauhtia. Urheilukenttä piti vielä kiertää kokonaan ennen maaliin tuloa ja siellä juoksin niin kovaa kun jaloista siinä vaiheessa irtosi.
Ainoa asia mikä mielessä oli siinä vaiheessa oli että "yes, mä tein sen!" Ja seuraavaksi aloin kulkea ihmismassassa ja etsin miestä. Nappasin kojusta kaksi mukillista mehua ja jatkoin etsintää. Löytyihän se mies sieltä lopulta tyytyväisen näköisenä myös hän. Kävin vielä nappaamassa kaksi banaaninpuolikasta ja mukin mehua lisäksi. Siinä sitten nurmikolla otettiin pakolliset kuvat mitalien kanssa, jotka jaettiin kaikille osanottajille, jotka maaliin asti pääsivät.

Tapahtuma itsessään oli aivan loistava! Sää aurinkoinen ja lämmin, ehkä pikkuisen liian lämmin ja tuulinen. Hiki tuli pintaan helposti, mutta tuuli taas viilensi lihaksia. Kannustusjoukot reitin varrella oli mahtavia.

Tulemme aivan varmasti osallistumaan Forssan Suvi-iltaan vielä uudestaan!
Ehkä jo ensi vuonna :)

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Enää yksi yö

Pakko myöntää, että pientä kisajännitystä alkaa pikkuhiljaa olemaan. 
Huomenna se päivä sitten on, ihan ensimmäinen puolimaratoni!! 

Tämä viikko on mennyt aika rauhallisesti. Maanantaina oli juoksukoulun kanssa rauhallisempi treenipäivä ja mun osalta se jäi vielä rauhallisemmaksi kuin muilla. Puolessa välissä tuntia iski migreeni. Alkoi salamoida silmissä ja kuvioita vilisi sinne tänne. Siinä sitten jäi treenit kesken ja istuin sivussa katsomassa kun muut rehkivät. Pikkuisen jäi harmittamaan, mutta eihän sille mitään voi. Muuten olisin varmaan lähtenyt pois treeneistä, mutta jäin odottamaan kun mies oli kuitenkin treeneissä mukana.
Eilen kävin pienen todella kevyen lenkin tekemässä, siinä ne tämän viikon treenit sitten olikin.
Salilla en ole tällä viikolla käynyt ollenkaan. Kotona on venytelty lihaksia, ettei ihan toimettomana sentään ole oltu. Ja tietysti ollaan tankattu vähän enemmän hiilareita ja nesteitä pitkin viikkoa. On tullut jopa herkuteltua hieman :)

Tänään sain vielä teipit vasempaan jalkaan, kun ei tuo nilkka oikein meinaa kuntoutua. Välillä särkee vaikkei onneksi juoksun aikana pahemmin kipuile, ainakaan lyhyiden lenkkien aikana.
Eilen tajusin, että jos meinaa saada kinesiot siihen puolikasta varten niin ehkä pitäisi se aikakin varata jo. Miten niin viime tipassa?? 
Onneksi sain vielä varattua ajan Einille, joka on hierojana myös Vauhtisammakolla. Tänään menin suoraan töistä Einiä moikkaamaan ja sain pohkeeseen ja sääreen teipit ja ensi viikolla menen vielä käymään ja katsotaan kunnolla nilkan ja jalan kunto.




Nyt on viikonlopun tavarat pakattuna ja maha täynnä ruokaa. Voisi melkein maata sohvalla loppuillan :)



Aamulla auton nokka siis kohti Forssaa ja Suvi-illan maratonia. Toivottavasti keli suosii juoksijoita ei liian lämpimästi eikä sateisesti :)

Kaikki mukaan reitin varrelle kannustamaan jos ette ole juoksemassa! 


tiistai 10. kesäkuuta 2014

Pienet sammakot, pienet sammakot...

Mutta mähän osaan juosta, ei siihen mitään kouluja tarvita. 
Kuulostaako tutulta?? Lähes kaikki varmaan on sitä mieltä ettei juoksemiseen tarvita kouluja, ainakin niin kauan kunnes menee parille oppitunnille ja huomaa, että kyllä vaan on paljon opittavaa vielä. 
Ainakin omalla kohdalla oli todella paljon muokattavaa. Jalat liikkui liian lähellä toisiaan ja polvet yhdessä. Kädet huitoi ihan väärään suuntaan ja miten sattuu. 
Mitä enemmän teet turhia liikeratoja juostessa, sen enemmän kuluu energiaa turhaan liikkeeseen pelkän juoksun sijasta. Kun saat askelluksen ja käsien liikkeet oikeiksi voit hyödyntää paljon enemmän energiaa juoksuvauhtiin ja jaksamiseen.
Jaksamisen kannalta kannattaa myös kiinnittää huomiota juoksuvauhtiin ja omiin sykkeisiin. Suurin osa (lue; myös minä) aloittaa juoksuharrastuksen tekemällä liian kovavauhtisia lenkkejä, kun kunto vielä on heikko ja tekniikkakin ihan hakusessa. Lisäksi tehdään samaa muutaman kilometrin lenkkiä pari-kolme kertaa viikossa kuukausien ajan. Jonkin ajan kuluttua alat ihmetellä miksei kunto kohene vaikka juoksen täysillä ja oon ihan poikki joka lenkin jälkeen.
Alkaa ne maisematkin tympiä ja pian koko juoksukin tuntuu typerältä ja harmittaa kun edistystä ei tule. Jalkojakin särkee ihan vietävästi koko ajan.

Liityin mukaan Vauhtisammakon juoksukouluun (adlink) pienelle alkeiskurssille huhtikuun puolivälissä. Ensimmäisillä kerroilla kuvattiin meidän juoksutekniikoita ja näytettiin meille videolta miten hullulta, kyllä vaan hullulta, se juoksu näytti. Sen jälkeen alettiin korjaamaan askellusta ja käsien asentoja. Pari ekaa kertaa oli pelkkää tekniikan hiomista. Vähitellen alkoi tekniikka parantua ja päästiinkin juoksemaan. Oli intervallitreenejä, porrasjuoksua, ratajuoksua, mäkijuoksua ja vaikka mitä. Päästiin jopa juoksemaan Cooperin testi juoksukoulun muun porukan kanssa. Ja jee!! En ihan päässyt samaan tulokseen kuin silloin 15 vuotiaana, paitsi ajallisesti, mutta oman ikäryhmän mukaan tulos oli erinomainen. Ja olisihan se ihme jos 25 vuotta myöhemmin juoksisi saman ajan kuin teininä, varsinkin kun ei ole tullut harrastettua oikeastaan mitään liikuntaa siinä välissä. 
Meidän pikkuryhmän jäädessä kesätauolle siirryttiin miehen kanssa Vauhtisammakon kesäjuoksukoulun puolelle treenaamaan ja opiskelemaan lisää. 
Oma ryhmä valittiin Cooperin testituloksen mukaan ja päästiin kuntoilijoiden porukkaan. Ekat treenit Vartiovuoren puistossa vei luulot heti alkuunsa. Oli aika rankat treenit, mutta voittajaolo sen jälkeen.
Sunnuntaisin ollaan käyty tunnin yhteislenkillä, tiistait ja torstait on muuta treeniä.

Ensimmäisiin treeneihin menossa

Sunnuntain yhteislenkillä oli lämmintä

Töihin menossa? Ei vaan lenkillä sunnuntaina

Pakollinen levähdys-/venyttelytauko


Me ollaan molemmat saatu Vauhtisammakolta hyviä neuvoja ja ohjeita sekä tekniikkaan, että muutenkin harjoitteluun vauhtien ja matkojen osalta.
On todella kivaa treenata porukassa, kun huomaa että on muitakin kenellä se juoksu ei ole täydellistä ja silti jaksetaan yrittää ja ollaan positiivisella mielellä mukana. Myös se lenkin kesken jättäminen tai luovuttaminen kesken treenin on paljon hankalampaa porukassa. Varsinkin, kun ohjaaja uhkaa koko porukkaa lisätreenillä jos yksikin yrittää luistaa harjoituksissa. Ja porukassa tulee myös tsempattua muita.

Vauhtisammakon juoksukoulussa on valmennettu yli 10000 juoksijaa viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana ja toimipisteet löytyy sekä Turusta että Tampereelta. Mukaan voi lähteä yksityishenkilönä tai sitten vaihtoehtoisesti voit kerätä kaveriporukan kanssa isomman porukan kasaan. Juoksukouluja järjestetään myös yrityksille. Mikä sen parempi etu työnantajan puolelta kuin osallistuminen juoksukouluun! Vinkkiä vaan työnantajalle :)
Turussa juoksukoulut on jaettu 7 eri ryhmään ja voit edetä omalta alkutasolta ihan huipputasolle juoksemaan maratoneja ja ultrajuoksuja. 
Tampereen juoksukoulussa on kaksi eri tasoa, joissa voit myös edetä ja kehittyä samalla tavalla.



Viestijuoksutreeni alkamassa
Viimeiset ohjeet vielä


.. vatsalihakset töihin
Eikä unohdeta keskivartaloa..






















Juoksuharjoittelu ei ole pelkkää lenkkien juoksemista, vaan laajempi kokonaisuus, jossa on mukana myös toiminnallista harjoittelua. On nähty kuvia joissa ihmiset vetävät kahvakuulia perässään pitkin Turun puistoja...

Toiminnallisella harjoittelulla kuulemma vältetään osa pelkästä juoksutreenistä aiheutuvista rasitusvammoista. 

Vauhtisammakon juoksukoulun ohjaajat ovat todella asiantuntevaa porukkaa, jotka piiskaavat armotta eteenpäin, kuitenkaan hyvää huumorintajua unohtamatta.


Tekniikan hiomista

Ja vähän juoksuharjoitteita välillä


Itse voin suositella Vauhtisammakoita ihan kaikille jotka haluavat oppia juoksemaan tehokkaasti. Omalla kohdalla on vielä paljon opittavaa ja uskonkin että Vauhtisammakolta saan hyvää ohjausta. 

Lisäksi heiltä löytyy paljon muita palveluita kuntoremonteista personal trainigiin ja ravintoneuvontaan. 
Heillä on myös kaksi urheiluhierojaa Eetu ja Eini, joille voit soittaa, kun juoksuvalmentajat on rääkänneet treeneissä niin paljon, että joka paikkaa särkee. Tai sitten jo ennaltaehkäisevästi juoksuharrastuksen alussa.

Kaikki innolla mukaan loikkimaan! :)

Vauhtisammakon www-sivuille pääset tästä.
Yhteystiedot löytyy myös tästä.

(adlinks/mainoslinkkejä)

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Rennon letkeä ja aurinkoinen sunnuntai

Pakko kertoa sunnuntain kuulumisista, sen verran ihana ja aurinkoinen päivä oli!

Herätys oli varmuuden vuoksi laitettu klo 9.30, koska ei sitä koskaan tiedä milloin tuo koirus päättää nukkua pitkään tai milloin itseä nukuttaa normaalia kauempaan. No ei paljon herätystä tarvittu kun karvakorva tuli vähän kahdeksan jälkeen sängyn viereen häntä heiluen katselemaan, että kumpi herää ensin. On muuten aika hauskaa, kun tietää katsomattakin, että kaverin kuono on siinä sängyn laidalla ja häntä heiluu vimmatusti. Ja erehdy vaan avaamaan silmät niin on naama pesty sen jälkeen :D Kuitenkin kaveri odottaa kiltisti lupaa saada hypätä sänkyyn sanomaan huomenet meille. 
Aamulenkin ja aamupalan jälkeen otettiin rauhallisesti hetki ja sen jälkeen lähdettiin käymään Vauhtisammakon Galileossa josta suunnattiin Turun keskustaan lounaalle.
Oli muuten aika hauska näky, kun menin tuohon Galileoon kesämekko päällä :D

Lounaspaikaksi oli jo etukäteen valittu aivan ihana kahvila keskellä Turkua, tai tarkemmin sanotuna Aurajoen rannasta Apteekkimuseon takaa, Cafe Qwensel.
Mieheni oli käynyt tuossa vanhassa puutalossa sijaitsevassa kahvilassa lounaalla aiemmin työporukan kanssa ja halusi viedä minutkin sinne lounaalle.
Ja kyllä paikka on kehujen arvoinen! 
Syötiin erittäin maukkaat maalaissalaatit lohella ja jälkiruoaksi sitruuna-marenkipiiraan palat. Salaatti oli sopivan runsas ja ei edes hinnalla pilattu, 10 € salaatista johon kuuluu samaan hintaan kahvi. Sitruuna-marenkipiiraan hinta oli 4€ ja kyllä oli joka sentin arvoinen! Melkein vei kielen mennessään. 
On aika uskomatonta, että keskellä Turkua löytyy tuollainen ihana vanhanajan kahvila, josta saa aivan ihania leivonnaisia.
Varmasti tulee käytyä useamminkin kesän aikana!










































Lounaan jälkeen oli pakko vielä jäädä kävelemään pitkin jokirantaa, koska aurinko paistoi niin kauniisti. Liikkeellä oli jo jonkin verran kesälomalaisia, turisteja kuten jotkut heitä kutsuvat, ja ihan turkulaisiakin. 




Melkein jokilaivatkin olisivat houkuttaneet parille kylmälle, mutta illalla oli edessä tunnin juoksulenkki Vauhtisammakon juoksukoululaisten kanssa, joten kylmät sai jäädä toiseen kertaan ja siirryttiinkin kotiin ja takapihan terassille makoilemaan. 
Sen verran lämpimästi tuo aurinko paistoi, että meinasi lämmin tulla väkisinkin. Ja aurinkorasvaa sai lisätä koko ajan. Pitääkin muistaa taas ottaa tuo aurinkorasvapullo käsilaukkuun niin, että se on mukana joka paikassa. Itselläni on ainakin perus skandinaavinen iho, joka palaa helposti. Ja muutenkin olisi hyvä jos kaikki muistaisivat sen käytön. Tai edes istuisivat varjossa jos ei rasvaa ole mukana. Varjossakin ruskettuu. :)

Illalla olikin vielä juoksukoulun sunnuntailenkki ja paikalle olikin tullut aika paljon osanottajia vaikka sää olisi houkutellut muihin touhuihin varmaan melkein kaikkia. Toisaalta, mikä sen parempaa tekemistä aurinkoiselle kesäillalle kuin juoksulenkki hyvässä porukassa ja sopivalla vauhdilla.

Meillä alkaakin nyt viimeinen viikko ennen puolimaratonia. 
Seuraava viikko onkin enimmäkseen jalkojen ja kehon huoltoa sekä hiilari- ja nestetankkausta, jotta lauantaina oltaisi mahdollisimman hyvässä iskussa. Salitreenit saa suosiolla jäädä väliin ja jos huomisen jälkeen mennään juoksemaan, saa lenkit olla kevyitä. 
Tulevan viikon aikana käydään vielä Vauhtisammakolla Galileossa pari kertaa ja pari kertaa käydään myös High Care Centerissä alipainehoidossa.

Ja muuten, uudet juoksukengät oli aivan loistavat! Askel rullasi kevyesti ja muutenkin ne tuntui todella hyviltä jalassa. Eikä ole penikat kipeinä!

Nyt oikein mukavaa ja toivottavasti aurinkoista alkuviikkoa kaikille!!